ARKISTO 2004

 

16.9.2004 Gambling on Culture. State Lotteries as a source of funding for Culture – the Arts and Heritage

Carla Bodo, Christopher Gordon & Dorota Ilczuk (toim.) 2004. CIRCLE publication 11. ISBN 90-6650-078-6.

 

CIRCLEn (Cultural Information and Research Centres Liaison in Europe, ks. www.circle-network.org) kesällä 2004 ilmestynyt julkaisu perustuu verkoston marraskuussa 2002 järjestämään debattiin, jossa keskusteltiin veikkaus– ja rahapelivarojen kohdistamisesta ja kohdentumisesta kulttuurin rahoitukseen.

 

Keskustelujen tuloksena syntyneen julkaisun keskiössä ovat Suomessakin keskustelua herättäneet kysymykset rahapelivarojen suhteesta verotusvaroin rahoitettavaan kulttuurin julkiseen tukeen sekä rahapelitoiminnan tavoitteet ja varojen jakamisen periaatteet eri maissa.

 

Teoksen suomalaisen rahapelijärjestelmän esittelyn on laatinut Cuporen tutkimusjohtaja Ritva Mitchell. Toisena suomalaisena kontribuuttorina julkaisussa on emeritusprofessori Ilkka Heiskanen, joka on toteuttanut Cuporen toimeksiannosta tutkimuksen suomalaisen kulttuurin rahoitus- ja ohjausjärjestelmistä yhdessä Pertti Ahosen sekä Lasse Oulasvirran kanssa (ks. Suomen taiteen ja kulttuurin rahoitus ja ohjaus).

Kirjan ensimmäisessä osassa keskitytään debatin aikana esiin nousseisiin yleisiin kysymyksiin, kuten uhkapelillä rahoitettavan yhteisen hyvän ristiriitaan, rahapelivarojen suhteeseen kulttuurin muuhun julkiseen tukeen sekä kansallisten rahapelijärjestelmien (mm. monopoliasemat, ohjaus ja valvonta) erovaisuuksiin eri maissa. Huomiota kiinnitetään myös rahapelivarojen käyttöön etenkin uusissa demokratioissa. Julkaisun toisessa osassa esitetään kymmenen eurooppalaisen maan rahapelijärjestelmien profiilit. Mukana on myös esittely Kanadan tilanteesta.

 

Julkaisun mukaan eurooppalaiset pelijärjestelmät voidaan jakaa 1) vahvan ja keskittyneen, 2) osittaisen ja 3) heikon monopolisoitumisasteen sekä lisenssi – ja valvontajärjestelmien maihin.

 

Ensimmäisestä ovat esimerkkejä etenkin Pohjoismaat, joissa tärkein rahapelitoiminta (kuten veikkaus, lotto) on monipolisoitu julkisen toimijan yksioikeudeksi ja jossa myös kaikki muu raha- ja uhkapelitoiminta on samoin lisenssein rajattua sekä vahvasti valvottua.

 

Toisessa ryhmässä (esim. Ranska ja UK) monopolisointi ulottuu lähinnä pelitoiminnan tärkeimpiin osiin, kuten suuren mittakaavan lotto-peleihin ja toiminnallinen vastuu on ulkoistettu yksityisille tai non-profit –organisaatioille. Toiminnassa taloudelliset periaatteet vallitsevat ja myös muu pelitoiminta on lisensoitu ajatellen ennen kaikkea kannattavuuden ja tulonluomisen hyötyjä.

 

Heikkojen järjestelmien maissa pelitoiminta voi olla taloudellisista tai poliittisista syistä yksityistynyt (mahdollisesti valtio-omisteisten yhtiöiden rinnalle) ja valtion kerää rahaa pelitoiminnasta ennen kaikkea verotuksen kautta, tai toiminta voi olla täysin vapaata, minkä näkemyksen mukaan yksityisten yritysten vetämä pelitoiminta hyödyttää parhaiten valtiota ja yhteiskuntaa.

 

Vaikka rahapelitoiminnasta saatavien varojen osuus eurooppalaisissa kulttuuribudjeteissa on kasvamaan päin, on julkisesti rahoitettujen varojen osuus pysynyt teoksen mukaan kuitenkin vielä suhteellisen vakaana.

Takaisin