Silmät kiinni betoniviidakossa

Silmät kiinni betoniviidakossa

Taide ja kulttuuri ovat saaneet entistä suuremman huomioarvon kaupunkikehityksessä ja sitä kautta asumisen arjessa. Vaikka kaupunki- ja aluerakentamisessa selkeästi tarvitaan julkisen taiteen koordinoinnin ammattilaisia sekä taiteen konsultointi- ja asiantuntijaosaamista, on julkisen taiteen omakin tontti ajoittain varsin hoitamaton ja jopa villi.

Nyt kun toimiala koko ajan kasvaa, on hyvä hetki jäsentää julkisen taiteen kenttää ja sen toimijoita sekä ruotia alan toimintaperiaatteita.

Julkisen taiteen välittäjäportaassa uusia ammattinimikkeitä syntyy jatkuvasti ja nimikkeet vaihtelevat organisaatioiden välillä ja eri henkilöille osoitetuissa tehtävissä. Toisaalta julkisen taiteen luonne juuri mahdollistaa luovan alan ammattilaisille uusia työnkuvia, mitä tiukan sisäisen hierarkian taidemaailma ei juuri tarjoa museo- ja galleriakentällä.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana julkisen taiteen välittäjinä on työskennellyt itsenäisesti taidekonsultteja, tuottajia, taide- ja projektiasiantuntijoita sekä virassa taideasiantuntijoina toimivia läänintaiteilijoita. Onpa taidekoordinaattori palkattu yhteen rakennusyhtiöönkin. Viimeisimmät tulokkaat julkisen taiteen työmaalla ovat yhteiskuntataiteilijat sekä kuntataiteilijat. 

Luovan alan ammattilaisia on alettu kouluttaa julkisen taiteen erityisalueille

Suomessa toimii kymmenkunta yritystä, jotka tarjoavat rakentamiseen ja suunnitteluun liittyviä taidehankkeiden asiantuntija- ja konsultointipalveluja. Yksi varhaisimmista on arkkitehti Lasse Kosusen ja kuvataiteilija Tuula Lehtisen vuonna 2007 perustama tamperelainen Frei Zimmer, jonka työnäytteisiin kuuluvat muun muassa Tampereen Rantatunnelin mittavien taidehankkeiden toteutus sekä Tampereen Vuoreksen alueen taideohjelman laatiminen. Jyväskylän kaupunki myönsi yritykselle tunnustuksena ensimmäisen valtakunnallisen prosenttikulttuuripalkinnon vuonna 2017.

Maamme ensimmäisenä taidekoordinaattorina arkkitehti Tuula Isohanni on sopeuttanut taiteen toteuttamista muun muassa Helsingin Arabianrannan alueen rakentamiseen. Taideasiantuntijoina julkisen taiteen kentällä on työskennellyt pidempään esimerkiksi kuvanveistäjä Marjukka Korhonen ja taiteilija Outi Turpeinen. Turpeinen toimii nykyään Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksen taidekoordinaattorina (2016-) sekä Rakennustietosäätiön Taide rakennushankkeessa -päätoimikunnan puheenjohtajana (2019-).

Julkisen taiteen, rakentamisen ja kaupunkisuunnittelun kehitys- ja projektitehtäviin on vastikään alettu kouluttaa uusia taideasiantuntijoita. Taideyliopiston projektipäällikkö Sirke Pekkilän mukaan kaksivuotiseen, opetus- ja kulttuuriministeriön tukemaan erikoistumiskoulutukseen on ollut runsaasti tulijoita: 60:stä hakijasta sisään pystyttiin ottamaan noin kolmasosa. Julkisen taiteen taideasiantuntijan erikoistumiskoulutusta ovat suunnitelleet taidealan järjestöt ja yritykset muutaman vuoden tiiviissä yhteistyössä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun, Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan ja Taideyliopiston kanssa. Samaan aikaan tammikuussa 2019 Haaga-Helia ammattikorkeakoulu alkoi järjestää palveluliiketoiminnan kehittämisen valmennusohjelmaa taidekoordinaattoreiksi ja -konsulteiksi pyrkiville luovan alan ammattilaisille.

Mihin taidekonsultoinnilla pyritään?

Taidehankkeiden parissa toimivat yritykset tarjoavat taidekonsultoinnin palveluita monipuolisesti suunnittelu- ja rakennushankkeiden eri vaiheisiin tai erikoistuvat julkisen taiteen erityisaloille. Taidekonsultointipalvelut toimivat ikään kuin yläkäsitteenä erityisaloille, joita ovat julkisen taiteen koordinointi, konseptointi ja asiantuntijatyö.

Taiteen avulla voidaan luoda niin kiinnostavaa fyysistä elinympäristöä kuin aineetonta, keskusteluissa syntyvää symbolistakin aluetta ja sen identiteettiä. "Julkinen taide on keino tehdä alueista erityisiä, kuvataiteilija ja taidekonsultti" Kirsi Pitkänen (Art Impact) summaa.

Konsultoinnilla on keskeinen rooli taiteen integroitumisessa kiinteämmin rakentamiseen. Esimerkiksi toimiessaan visuaalisten taiteiden läänintaiteilijana Keski-Suomessa Pitkänen oli mukana luomassa Jyväskylän Kankaan alueelle prosenttikulttuurin toimintamallia. Jo aikaisemmin toteutetun kulttuurivision teemat – sydän, jalka, kestävä ja vihreä – läpäisivät koko alueen suunnittelun ohjaten samalla alueelle toteutettavaa taidetta. Taiteesta tuli luonteva ja yhtenäinen osa aluekehitystä. Aluekehitykseen liittyy läheisesti myös Riihimäen kaupungissa vuonna 2015 lanseerattu Yhteiskuntataiteilijatoiminta, jota on toteutettu Helsinki–Seinäjoki -välin kunnissa. 

Mihin koulutuksessa tulisi keskittyä?

Taideyliopiston erikoistumiskoulutuksessa käsitellään laajasti julkisen taiteen ja prosenttiperiaatteen mahdollisuuksia, toimijaverkostoa ja alan keskeisiä toimintaperiaatteita. Jos itse olisin ollut suunnittelemassa koulutusta, olisin painottanut erityisesti taiteen mahdollisuuksia ja sisältöjä ja samalla kyseenalaistanut totuttuja toimintaperiaatteita.

Sillä nyt on hyvä harkita tarkkaan, mitä julkinen taide voisi olla. Millaista taidetta halutaan rakentaa elinympäristöön seuraaviksi kymmeniksi ja sadoiksi vuosiksi eteenpäin? Mitä jos julkinen taiteemme vaikuttaisikin enemmän julkiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun? Nykyinen julkinen taide rakennetussa ympäristössä on usein latteaa: se on hajutonta ja mautonta. Suomalaisia luontoaiheita ja väriläiskiä maalaillaan myös asukkaiden ideoimana lähes jokaisen suomalaisen kaupungin infraan ja rakennuskantaan. Mitä jos julkisen taiteen tekijöille annettaisiin useammin tilaa haastaa omaperäisillä ideoillaan?

Taideasiantuntijoiden koulutuksessa tulisi pohtia, mitä merkitystä on sillä, että julkista taidetta on ylipäätään julkisessa tilassa. Jätetäänkö kiinnostavia sisältöjä ja teoksia tekemättä vain siksi, että arkkitehtuuria ja taidetta rakentaa teknokratia? Pelätäänkö, että joku pahoittaisi mielensä ja kommentoisi taidetta julkisesti sosiaalisessa mediassa? Insinööri, viranomainen tai luottamusvaltuutettu tekee erilaisia valintoja kuin taiteen asiantuntija. Vastuullisia valintoja, jotka näkyvät ja vaikuttavat ympärillämme. Mielestäni julkisessa taiteessa on keskeistä juuri se, että se on meidän jokaisen yhteistä taidetta. Miksi kääntäisit katseesi taiteelta, joka on jo nimensä mukaisesti myös sinun omaisuuttasi?

Taide käyttöön -hankkeen verkkosivut

#taidekäyttöön

Lue lisää taideasiantuntijan työnkuvasta ja tyypillisistä hankevaiheista

Isohanni, Tuula (2006). Arabia Arabia. Taiteellinen toiminta osana asuinympäristön suunnittelua, tapaus Arabianranta, Helsinki. Väitöskirja, Taideteollinen korkeakoulu.

Helsinki Urban Art www.helsinkiurbanart.com

Karttunen, Sari, Mukala, Jorma, Rauhala, Niina & Väyrynen, Erja (2016). Taideasiantuntijuuden vahvistaminen rakentamisessa. Prosenttiperiaatteen edistäminen taidekonsultointia kehittämällä. Ympäristötaiteen säätiö ja Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö.

Kovari, Maija (2015). Infra-taide-infra -sanakirja (eli kuinka julkisen tilan suunnittelutiimi ja taiteilija voivat hyötyä yhteistyöstä). Arkkitehtuurin diplomityö, Tampereen teknillinen yliopisto, Talouden ja rakentamisen tiedekunta, Arkkitehtuurin laitos.

Pietilainen, Petri. Taide tekee ympäristön miellyttäväksi. Heini Orell – tuottaja. Taku 1/2016, 24. 

Pulkkinen, Miisa & Hannus, Hanna (toim.) (2015). Prosenttiperiaatteen käsikirja taiteen tilaajalle ja taiteilijalle. Prosentti taiteelle -hanke. Sähköinen versio: www.prosenttiperiaate.fi/kasikirja.

 

Kuva: Yhdysvaltalaisen David Popan realistinen seinämaalaus pysäyttää Helsingin Itä-Pasilassa, teospari vuodelta 2018. Kuvaaja Viivi Myllyntaus.

Kirjoitusta ovat kommentoineet tuottaja Laura Lehtinen (Frei Zimmer) ja kuvanveistäjä, projektiasiantuntija Marjukka Korhonen. Kirjoitus on julkaistu myös LinkedIn:ssä 22.2.2019.
 

Oona Myllyntaus

Projektipäällikkö, FM, AO
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Oona Myllyntaus