Sinnikkyys ja rakkaus liikkuvaan kuvaan

Elokuva-alalle 2005-2019 valmistuneiden työllistyminen

Tutkimuksessa selvitettiin elokuva-alalta valmistuneiden työllistymistä ja heidän näkemyksiään työllistymiseensä vaikuttaneista tekijöistä ja omista toimintamahdollisuuksistaan alalla. Kiinnostuksen kohteena oli erityisesti, kuinka yhdenvertaisuus tässä suhteessa elokuva- ja tv-alalla toteutuu sukupuolten ja eri ammattiryhmien välillä. Tutkimuksessa on tarkasteltu valmistuneita vuosilta 2005–2019 viidestä suomalaisista oppilaitoksesta, joissa tarjottiin tutkimusajankohtana ammattikorkeakoulu- tai yliopistotasoista alan opetusta. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, johon saatiin 400 vastausta. 

Tuloksia

Elokuva-alan ammattilaisten työkenttä on pirstaleinen. Yleisimpiä toimialoja ovat elokuva, televisio ja mainosala, mutta yli puolet työskentelee useammalla kuin yhdellä toimialalla. Samoin puolet toimii useammassa työmarkkina-asemassa. Työsuhteiden vakinaisuus on harvinaisempaa elokuvan tai television toimialalla kuin muilla toimialoilla. Muille aloille siirtyneitä on kymmenesosa valmistuneista. Siirtyneillä keskeisinä motiiveina näyttäytyy toimeentulon vakaus, jota palkkatyösuhde muilla aloilla tarjoaa elokuva -ja tv-alaa enemmän. Usein muilla aloilla toimivat kokevat kuitenkin voivansa hyödyntää koulutustaan työtehtävissään.

Joka kolmas on kohdannut yli kolme kuukautta kestäviä työttömyysjaksoja, yleisimmin käsikirjoittajat ja ohjaajat sekä yli 40-vuotiaat naiset. Työttömyys on naisilla jonkin verran yleisempää kuin miehillä. Muun alan työtä oman työn ohella tekee noin joka viides; motiivina ovat yleisimmin taloudelliset syyt ja usein myös paremmat työehdot. Palkatonta työtä on tehnyt yli puolet, ja yhtä moni kokee tämän ongelmaksi alalla. Apurahaa on joskus hakenut 40 prosenttia ja hakeneista kolme neljästä on saanut tukea.

Monet suuntautumisalat ovat opinnoissa jakaantuneet miesten ja naisten välillä. Myös työelämässä useat tehtävät ovat sukupuolittuneita. Tämä noudattelee osittain opinnoissa suuntautumisen linjoja. Samalla työelämässä on sukupuolittumista, joka ei ole johdettavissa suoraan opinnoista. Esimerkiksi kuvaajiksi tai leikkaajiksi suuntautuneet naiset eivät työllisty kyseisiin tehtäviin siinä määrin kuin ovat alaa opiskelleet. Niihin suuntautuneet naiset ovat miehiä useammin joko siirtyneet alan muihin tehtäviin tai kohdanneet pidempään kestänyttä työttömyyttä.

Elokuva- ja tv-alan työllistymiseen ja toimintamahdollisuuksiin liittyvät epätasa-arvoisuuden kokemukset ovat yleisiä. Kokemuksia määrittävät ennen kaikkea sukupuoli ja työtehtävät. Naiset kokevat miehiä harvemmin, että työmahdollisuuksien saaminen on oikeudenmukaista, tai että toimintamahdollisuudet olisivat yhdenvertaiset. Yli 40 prosenttia alalla toimivista on kohdannut työllistymiseen vaikuttavaa syrjintää. Se liittyy tyypillisimmin sukupuoleen ja nuoreen ikään. Naiset (43 %) kohtaavat huomattavasti miehiä (6 %) enemmän sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Syrjintä näkyy asenteellisuutena sen suhteen, millaisia töitä pääsee tekemään ja saako työyhteisöissä mahdollisuuksia kehittää osaamistaan.  

Keskeisimpiä työllistymistä edesauttavia tekijöitä ovat ammatilliset suhdeverkostot sekä omat sosiaaliset kyvyt. Verkostot ovat tärkeitä eri ammattialoilla ja eri sukupuolilla, joskin miehillä verkostot näyttävät muodostuvan aiemmin kuin naisilla. Verkostojen puutteellisuus taas on keskeisin työllistymistä vaikeuttanut tekijä. Työllistymistä ovat hankaloittaneet myös työmarkkinoiden alueellinen keskittyminen sekä vaikeiksi koetut työskentelyolosuhteet. Näillä tarkoitetaan alalle ominaisia piirteitä, kuten työjaksojen vaihteluita ja epäsäännöllisiä työaikoja, joiden sovittaminen omaan elämäntilanteeseen on vaikeaa. Kyse on myös heikosta työn organisoinnista tai puutteellisesta työlainsäädännön noudattamisesta.  

Elokuva- ja tv-alan työskentelyolosuhteet koettelevat erityisesti naisten jaksamista. Alan raskaaksi kokevat ovat jossain määrin siirtyneet muihin tehtäviin. Alalla toimivista kuitenkin kaksi kolmesta haluaa jatkossa työskennellä alalla. Myöskään epätasa-arvoisuuden tai syrjinnän kokemukset eivät vähennä alalla toimivien halukkuutta jatkaa alalla. Tuloksen voi nähdä niin, että nämä koetaan alalle kuuluviksi piirteiksi, tai niin, että elokuva- ja tv-ala koetaan vetovoimaiseksi riippumatta epäkohdista. 

Katja Oksanen-Särelä ja Ari Kurlin Niiniaho 2020. Sinnikkyys ja rakkaus liikkuvaan kuvaan. Elokuva-alalle 2005-2019 valmistuneiden työllistyminen. Cuporen verkkojulkaisuja 62. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore.

ISBN 978-952-7200-52-0; ISSN 1796-9263

Lisää » Vähemmän »
Katja Oksanen-Särelä
Katja Oksanen-Särelä Tutkija, VTM, LuK

+358 50 505 6414 Tutkijaprofiili »

Ari Kurlin Niiniaho
Ari Kurlin Niiniaho Tutkija, HM

+358 46 921 7755 Tutkijaprofiili »