Pidä arvo(i)stasi kiinni, kolmas sektori!

Yhteiskunnan eri sektorit - julkinen sektori, markkinasektori ja kolmas sektori – on perinteisesti ajateltu suhteellisen erillisinä toiminnan alueina, joilla kullakin on omat erityiset roolinsa ja toimintalogiikkansa. Kullakin sektorilla toimivilla organisaatioilla on nähty olevan etuja ja vahvuuksia juuri tietynlaisten toimintojen tai palvelujen tuottamiseen. Erilliset sektorit ja niihin liitetyt ominaisuudet ovat myös tärkeitä merkitysten ja identiteetin rakennusaineita niillä toimiville organisaatioille ja yksilöille.

Näitä perinteisiä käsityksiä sektoreista haastaa viimeisinä vuosikymmeninä kasvanut sektoreiden välisten rajojen hälveneminen. Organisaatiot hyödyntävät toiminnassaan sellaisia toimintatapoja ja logiikkoja, jotka ovat lähtökohtaisesti ominaisempia muiden sektoreiden toimijoille. Esimerkiksi perinteisesti vapaaehtoisuuteen ja yleishyödyllisyyteen toimintansa perustavissa kolmannen sektorin organisaatioissa käytetään palkattua työvoimaa ja hankitaan tuottoja kaupallisilta markkinoilta. Tätä sektorirajojen ylittämistä ja sektoreiden välistä sekoittumista kuvataan usein käsitteellä hybridisaatio.

Myös julkisessa politiikassa suositaan suuntauksia, joissa sektorirajojen merkitys on hälventynyt. Tärkeintä hyvinvointivaltion palvelutuotannossa ei niinkään ole kuka tai mikä sektori palvelut tuottaa, vaan se, että palvelu tuotetaan asiakaslähtöisesti ja tehokkaasti ja että se tukee asetettuja politiikkatavoitteita. Myös kolmannen sektorin toimijat kilpailevat enenevässä määrin erilaisista palvelusopimuksista sekä yksityisten yritysten että kunnallisten toimijoiden kanssa. Palvelun tuottajia arvioidaan samanlaisin kriteerein huolimatta siitä, ovatko ne julkisia toimijoita, kaupallisia yrityksiä vai yleishyödyllisiä yhdistyksiä. Tämä antaa vahvan viestin: sektorilla ei ole merkitystä.

Ovatko sektorit sitten tärkeitä ja jos ovat niin miksi ja kenelle ne ovat tärkeitä? Radikaaleimmissa ennustuksissa on esitetty, että hybridisaatio lopulta hävittää perinteiset sektorit, ja jäljelle jää vain eri tavoin eri sektoreiden ominaisuuksia yhdisteleviä organisaatiokokonaisuuksia. Mitä tapahtuu, jos perinteiset sektorit, ja niihin liitetyt merkitykset ja arvot katoavat? Positiivisissa näkemyksissä hybridit organisaatiot ja toimintamallit tuovat yhteen erilaisia elementtejä ja luovat synergiaa, yhteistyötä ja innovaatioita. Hybridi kehitys nähdään kuitenkin myös uhkana ja ongelmana, joka aiheuttaa konflikteja organisaatioihin. Esimerkiksi kolmannen sektorin ytimessä olevan yleishyödyllisen tarkoituksen ja siihen linkittyvän arvopohjan on nähty olevan uhattuna taloudellisten painotusten ja määrällisen arvioinnin kasvaessa.

Kolmas sektori on merkittävä toimija monella elämän alueella. Yhdistykset, säätiöt ja muut kansalaisten omaehtoiset yhteenliittymät ovat tärkeitä sosiaalisen integraation ja demokratian edistäjiä, ne ovat myös uusien ideoiden ja ajatusten alullepanijoita, luovuuden ja innovaatioiden lähteitä. Kulttuurin kentällä suurin osa nykyisistä kulttuuritoiminnoista on kolmannen sektorin toimijoiden alullepanemia ja ylläpitämiä. Kolmannen sektorin toiminnan vahvuuksia ovat ihmisläheisyys, yhteisöllisyys sekä sitoutuminen yleishyödylliseen tarkoitukseen ja arvopohjaan. Näiden vahvuuksien säilyttäminen, ylläpitäminen ja tukeminen on elintärkeää, jotta kolmannen sektorin toimijat pystyvät tuottamaan yhteistä hyvää myös tulevaisuudessa.

Hybridien kehityskulkujen aikana eri puolilta tulevat paineet ja vaatimukset toiminnalle saattavat olla hyvinkin ristiriitaisia. Tämän vuoksi on tärkeää, että kolmannen sektorin toimijat aktiivisesti pohtivat ja tuovat esiin omia toimintaperiaatteitaan, arvojaan ja tavoitteitaan. Myös politiikantekijöiltä kaivataan kykyä tukea sektorikohtaisten merkitysten ja arvojen ylläpitämistä.

 

Minna Ruusuvirta

Tutkija, YTM, KTM
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Minna Ruusuvirta