Aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista koskevan sopimuksen toimeenpano Suomessa

UNESCOn yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista hyväksyttiin vuonna 2003. Suomessa sopimus astui voimaan 2013. Aineeton kulttuuriperintö voi olla suullista perinnettä, esittävää taidetta, sosiaalisen elämän käytäntöjä, rituaaleja ja juhlamenoja. Se voi myös olla myös ilmaisuja, käytäntöjä, tietoja ja taitoja tai välineitä, esineitä sekä näihin liittyviä paikkoja. Aineettoman kulttuuriperinnön vaalimisen ja siihen liittyvän yleissopimuksen tavoitteena on säilyttää tavat tai ilmiöt elinvoimaisina.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut vastuun aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista koskevan sopimuksen toimeenpanosta Museovirastolle, joka on valmistellut toimeenpanon mallia Suomessa. Museovirastossa sopimuksen toimeenpanosta vastaa Kehittämispalvelut. Cupore toimi Museoviraston yhteistyö- ja tutkimuskumppanina sopimuksen toimeenpanon valmistelussa. Cupore ja Museovirasto järjestivät yhteistyössä syksyn 2014 kuluessa sidosryhmille suunnattuja asiantuntijakuulemisia ja keskustelutilaisuuksia aineettomaan kulttuuriperintöön liittyen.

Yhteistyön ensimmäinen osio oli Museovirastolle luovutettu verrokkiselvitys, jonka tavoitteena oli antaa taustatietoa sopimuksesta ja sen toimeenpanosta viidessätoista Euroopan ja kahdessa muussa maassa. Lisäksi kerättiin esimerkkejä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle päässeistä kohteista.

Vuoden 2014 lopulla ja vuoden 2015 alussa Cupore toteutti toimeksiantonsa mukaisesti kaksi kyselyä, joista toinen oli alan asiantuntijoille suunnattu, toinen aiheen kannalta relevanteille tahoille suomalaiseen aineettomaan kulttuuriperintöön mahdollisesti kuuluvista elementeistä sekä kansallisen luettelon laatimisen kriteereistä.

Cuporessa hankkeen vastuullisena tutkijana toimi Anna Kanerva. Ritva Mitchell toimi hankkeen johtajana ja asiantuntijana. Museoviraston koordinaattori Leena Marsio toimi tutkijana huhti-lokakuussa 2014 toteutetussa verrokkiselvityksessä.