Vanhempi määräaikainen nainen tutkii: Kulttuurialan munat, kanat ja tunkioiden kukot

Vanhempi määräaikainen nainen tutkii: Kulttuurialan munat, kanat ja tunkioiden kukot

Tilastot ovat mainioita. Ne lisäävät itsetuntemusta. Sen lisäksi, että sanoisin olevani ihan tavallinen Oinas Mies, voin sanoa olevani tyypillinen Tilasto Yksikkö. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksista ja tasa-arvotilastoista selviää, että jos olen työelämässä ja mies tai nainen, kollegani ovat todennäköisesti samaa sukupuolta kuin minä. Samankaltaisia kollegajoukkoja työskentelee 90 prosentissa Suomen työpaikoista. Poikkeuksena on kulttuuri- ja taideala. Kulttuurialalla on niin sanottuja tasa-ammatteja, joissa vähintään 40 prosenttia ammattiryhmästä on kumpaakin sukupuolta.

  • Jos olen mies, en todennäköisesti työskentele kulttuuri- ja taidealan ammatissa. Mutta JOS olen kulttuuri- ja taidealalla töissä, olen todennäköisemmin mies (55 %) kuin nainen (45 %). Paitsi jos olen kuvataiteilija, tanssija tai koreografi. Nämä kolme naisvaltaista ammattiryhmää ovat kulttuurialalla ainoita, jotka eivät ole tasa-ammatteja.
  • Jos olen mies tai nainen tasa-ammatissa, viihdyn hyvin. Heterona minulla on työpaikallani jopa todennäköinen mahdollisuus elämänlaatuani kohentavaan romanttiseen suhteeseen. Suhteemme olisi molemmin puolin vain positiivinen kokemus. Vaikka se ärsyttäisi muita, työpaikan rakkaussuhteet eivät ole häirintää eivätkä kuulu Metoo-ilmiöön.
  • Työpaikan ainokaisena saattaisin puolestaan kiivetä valta-asemaan, joka hämärtää arvostelukykyni. Romantiikan tilalle voisi astua häirintä ja monta Metoo-uhria.
  • Ammattini liittynee siihen, mitä lapsena muiden tyttöjen tai poikien kanssa leikin, harrastin tai mistä minua kannustettiin olemaan kiinnostunut. Ensimmäisissä kesätöissäni olin nuorena miehenä joku mestari kuten vahti- tai virastomestari ja nuorena naisena joku apulainen kuten toimisto- tai sairaala-apulainen. Ensimmäinen ammattinimekkeeni on kannustanut minua jatkamaan työuraani apulaisten tai mestarien joukoissa. Töiden vaativuustasot eivät olleet erilaisia, ammattinimikkeet vain. Ja palkat.

Kyseessä on rakenteellinen syrjintä, jonka näkyvimpiä seurauksia on naisvaltaisten alojen matala palkkataso. Näillä aloilla euroni naisena on 80 senttiä. Erityisen vallitsevaa naisten palkkasyrjintä on tehtävissä, jotka ovat vaativuudeltaan samanarvoisia kuin miesten tehtävät. Usein keskustelu syrjinnästä painottuu samojen tehtävien palkkatason vertailuun, ja samassa työssä palkkaerot ovat toki pienemmät. Palkoista ei puhuta avoimesti, varsinkaan yksityisellä sektorilla, jossa palkkaneuvottelut alkavat jo rekrytoinnissa. Asemaani työmarkkinoilla parantaisi palkka-avoimuus, jota tulisi edistää lainsäädännöllä.

Ammattien eriytyminen on tasa-arvopolitiikan ja työmarkkinoiden isoimpia ongelmia. Suomessa työmarkkinat ovat erityisen segregoituneet, ja olemme työmarkkinoiden tasa-arvossa EU:n keskiarvon alapuolella. THL:n tasa-arvotilastojen mukaan segregaatio ei ole viime vuosina olennaisesti muuttunut. Erityisen vähäistä on miesten siirtyminen naisenemmistöisille aloille.

Mutta kumpi on palkkaerojen muna ja kumpi kana: Maksetaanko hoiva-aloilla huonompaa palkkaa siksi, että niitä pidetään naisten aloina vai hakeutuvatko miehet rakennusalalle parempien palkkojen perässä? Ehkä munaaminen alkaa jo ennen työ- ja koulutusvalintoja, suomalaisessa sukupuoliperinteessä. Sukupuoliperinteen rikkominen on hölmöläissaduista tuttu teema, jossa kaikki menee pieleen, kun akka erehtyy ukon töihin ja ukko akan töihin.

Toisin on kulttuurialalla. Esimerkiksi näyttelijöistä 48 prosenttia on naisia, ohjaajista ja tuottajista 44 prosenttia. Kulttuurialalla on siis hyvät edellytykset tasa-arvoiseen kohteluun työelämässä. Vai onko? Muna-kana- ja ukko-akka-ongelmien lisäksi taide- ja kulttuurialoilla on selätettävänä myös iso kukkona tunkiolla -ongelma. Pahimmillaan harvalukuiset portinvartijat suuntaavat rahavirtoja epätasa-arvoisesti ja kohtelevat kollegoitaan epäasiallisesti.

Kaikilla kulttuuriammattilaisilla ei ole työpaikkaa, työnantajaa tai työyhteisöä: lähes 30 prosenttia kulttuuriammateissa toimivista on yrittäjiä ja 12 prosenttia toimii määräaikaisena. Työelämä syrjii kaikkein yleisimmin määräaikaisissa työsuhteissa olevia. Heihin kohdistunutta syrjintää ja epäasiallista kohtelua on havainnut 13 prosenttia työntekijöistä. Se on enemmän kuin vanhoihin (9 %) kohdistuva syrjintä. Työntekijöinä naisia (7 %), nuoria (5 %) tai miehiä (1 %) ei syrjitä yhtä yleisesti kuin vanhoja ja pätkätyöläisiä. Näistä tilastoista tunnistan itseni, työsyrjinnän täysosuman: määräaikainen, vanha ja nainen!

Silti voin työskennellä luottamuksellisessa ja innostavassa yhteisössä, jossa epäasiallisuuksia ei hyväksytä. Tällaisessa organisaatiokulttuurissa on turvallista tutkia taide- ja kulttuurialan asiattomuuksia ja epätasa-arvoisia rakenteita ja käytänteitä. Tulokset eivät ole vielä selvillä, mutta pyrimme tutkituun tietoon, joka kertoo jotain todellisuudesta ympärillämme. Se ei välttämättä ole kivaa ja kaunista eikä helposti ratkaistavaa.

 

Kuva: Unsplash/chuttersnap

Anna Anttila

Erikoistutkija, FT
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Anna Anttila