Kulttuurialan pandemiasta toipuminen ja kulttuuripolitiikan muutos Pohjoismaissa

Katsaukset   20.9.2023  Teksti: Olli Jakonen, Maria Hirvi-Ijäs

etualalla kaksi tummapukuista maskeihin pukeutunutta hahmoa soittaa joususoittimia, taustalla kaksi vaaleisiin vaatteisiin pukeutunutta seisoo liikkumatta

Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen raportissa Kultursektorns återhämtning och förändring efter covid-19-pandemin[i] tarkastellaan pandemian vaikutuksia ja muutoksia kulttuurisektorilla Pohjoismaissa. Tähän katsaukseen on koottu syyskuun alussa 2023 julkaistun raportin pääkohdat.

Pohjoismaiden ministerineuvoston[ii] tilaaman ja Cuporen toteuttaman selvityksen tarkoitus oli kartoittaa ja koota tietoa Pohjoismaiden kulttuuripolitiikan muutoksesta ja kulttuurialan toipumisesta COVID-19-pandemiasta vuoden 2022 aikana. Tutkimuksen kohdemaina ovat Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti sekä autonomisista alueista Ahvenanmaa, Färsaaret ja Grönlanti.

Kyseessä on toinen tarkastelu, jonka Kulturanalys Norden[iii] on teettänyt yleiskatsauksena pandemian vaikutuksista. Ensimmäinen, erityisesti eri maiden kriisitoimenpiteisiin ja -tukiin keskittynyt selvitys Covid-19-pandemiens effekter på kultursektoren i de nordiske landene[iv] julkaistiin jo huhtikuussa 2021 pandemiatilanteen ollessa vielä akuutti.

Olemme omassa julkaisussamme ottaneet huomioon ensimmäisen raportin havainnot, mutta tarkastelemme tilannetta myöhemmästä näkökulmasta ja painotamme erityisesti kulttuurialan toipumista sekä tulevaisuutta. Tutkimme pandemian vaikutuksia kulttuurin rahoitukseen, kulttuuripoliittiseen keskusteluun sekä kulttuuripolitiikan tavoitteisiin. Tavoitteena on myös arvioida, josko ja missä suhteessa eri Pohjoismaiden kulttuurisektoreiden voitiin alkaa nähdä elpyvän pandemian vaikutuksista vuonna 2022. Tutkimustehtävänä on ollut myös muutosten merkkien havainnointi kulttuurialalla ja kulttuuripolitiikassa; arvioimme mahdollisia pitkän aikavälin kulttuuripoliittisia kehityskulkuja.

Vuoden 2022 alussa pandemia näytti jo jäävän taakse. Kulttuurialojen tilanne muuttui kuitenkin entistä monimutkaisemmaksi 24. helmikuuta Venäjän joukkojen hyökätessä Ukrainaan. Erilaiset kasaantuneet kriisit vaikuttivat Pohjoismaihin, niiden yhteiskuntiin ja kulttuuriin, eri tavoin. Venäjän vastaiset sanktiot aiheuttivat laajoja vaikutuksia, kuten inflaation, joka puolestaan on heikentänyt kotitalouksien ostovoimaa. Inflaatio ja energiakriisi vaikuttivat ihmisten halukkuuteen kuluttaa kulttuuria vuonna 2022, samalla kun kulttuurialan taloudellista tilannetta ovat vaikeuttaneet esimerkiksi kasvaneet kustannukset. Kasaantuvat kriisit koettelevat edelleen kulttuurialan toimijoiden toimintaedellytyksiä myös nyt kun pandemian katsotaan yleisesti olevan mennyttä aikaa.[v] Toisaalta pandemialla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia eri sektoreilla. Kaiken kaikkiaan korona-ajan kielteiset vaikutukset ovat jakautuneet hyvin epätasaisesti oli kyse sitten toimialoista, väestöryhmistä tai alueista.[vi]

Tutkimuksen aineistoista ja metodista

Aineistoina hyödynsimme ensisijaisesti olemassa olevaa materiaalia ja aiempaa tutkimusta. Kulttuurisektorin toipumista koskevat empiiriset analyysit perustuvat vuoden 2022 aikana sekä aivan vuoden 2023 alussa saatavilla oleviin kysely- ja tilastotietoihin.

Aineiston kokoaminen, vertaileva analyysi ja johtopäätösten tekeminen osoittautuivat monimutkaisiksi. Pohjoismaista aineistoa tuotetaan kahdeksalla eri kielellä, joista viisi on ollut aktiivisia työkieliämme. Tutkimuskohteemme oli laaja. Eri maiden tiedotusvälineissä kulttuurialasta ja -politiikasta käytävän keskustelun seuraaminen sekä erilaisten kulttuurialaa käsittelevien raporttien hankkiminen osoittautui työlääksi. Yksityiskohtaisia tietoja sisältävät raportit ovat monesti saatavilla vain alkukielellä, ja englanniksi löytyy usein ainoastaan tiivistelmä – jos sitäkään. Täten suomalaisen tutkijatiimin raportissa korostuu väistämättä painotusten, ajankohtaisten keskustelujen ja uusimpien päivitettyjen tietojen osalta Suomi.

Tilanteen kartoittamiseksi ja asiantuntija-arvioiden saamiseksi teimme pienimuotoisen kyselyn Pohjoismaiden kulttuurialojen toimijoille. Kyseessä oli laadullinen online-kysely, jonka tarkoituksena oli täydentää ja monipuolistaa dokumenteista ja tilastoista saatavaa kuvaa. Kysely toteutettiin joulukuun alussa 2022, ja se koostui neljästä temaattisesta kysymystä. Kysely lähetettiin yhteensä 300 henkilölle. Saimme 51 vastausta, joista suurin osa oli Suomesta (73 % vastauksista). Vaikka vastausten määrä sinänsä oli vähäinen, kyselyn tulokset täydentävät mielenkiintoisesti tutkimuksen näkökohtia erityisesti avoimilla, pohdiskelevilla vastauksilla.

Toimeksiannon mukaisesti vertasimme eri Pohjoismaita ja itsehallintoalueita, joiden välillä on eroja sekä taloudellisissa olosuhteissa että kulttuuripoliittisessa ohjauksessa. Se, mitä yleisesti pidetään yhteisenä maantieteellisenä, historiallisena ja kulttuurisena alueena, on havaintojemme mukaan erittäin monipuolinen kokonaisuus. Vain tilastotietoihin perustuvat kulttuuripoliittiset vertailut eri maiden kesken antavat suppean kuvan. Lähdimmekin siitä, että kulttuuripoliittisia mekanismeja koskevan merkityksellisen vertailevan keskustelun edellytyksenä on kulttuuristen, poliittisten ja historiallisten olosuhteiden kartoittaminen sekä hallinnollisten rakenteiden tuntemus. Käsityksen saaminen eri maiden kulttuuripoliittisesta tilanteesta edellyttää taustoittamista – raporttimme sisältääkin keskustelua Pohjoismaiden kulttuuripolitiikan rakenteista, kulttuuritaloudesta ja kulttuurin rahoituksesta sekä kulutuksesta.

Pohjoismaiden kulttuuripolitiikan yhtäläisyyksiä ja eroja

Pohjoismaisen kulttuuripoliittisen mallin ja pohjoismaisen hyvinvointipolitiikan ympärille rakentuu monimuotoinen kulttuuripoliittinen diskurssi. Kyseinen diskurssi elää ja kehittyy vaihtelevasti erilaisissa kulttuuripolitiikan järjestelmissä eri Pohjoismaissa ja itsehallintoalueilla. Järjestelmät pohjaavat vaihteleviin kansallisiin historioihin sekä kulttuurin kehityslinjoihin, erilaisiin kulttuuripoliittisiin ajattelutapoihin, toisistaan poikkeaviin käsityksiin kulttuurialan rajoista sekä erilaisiin rahoitus- ja hallintorakenteisiin. Vaihtelua on niin ikään kulttuuripolitiikan suhteissa muihin politiikan aloihin ja vastuisiin.[vii]

Kulttuurialan rajaamisen lisäksi eroja syntyy siinäkin, millainen on kulttuurista vastaavien ministeriöiden ja politiikasta päättävien ministereiden vastuualue. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa on erillinen kulttuuriministeriö, kun taas Suomessa kulttuuri on vain pienehkö osa opetus- ja kulttuuriministeriön vastuualuetta. Muista Pohjoismaista poiketen mediapolitiikka sijoittuu Suomessa liikenne- ja viestintäministeriöön, kun taas Suomen opetus- ja kulttuurikulttuuriministeriöllä on osavastuu kulttuuriviennistä ja luovista aloista. Tanskassa ja Norjassa kulttuuriministeriöihin eli kulttuurin alaan kuuluvat urheiluasiat, ja Ruotsin kulttuuriministeriö vastaa myös demokratiakysymyksistä. Tanskassa valtion kulttuurihallintoon kuuluu myös korkea-asteen taidekoulutus, joka esimerkiksi Suomessa kuuluu kulttuurin sijaan korkeakoulu ja -tiedepolitiikan alle. Islannissa kulttuuriasioita hoidetaan nykyään talousorientoituneesti ministeriössä, joka vastaa kulttuurista, liiketoiminnasta ja turismista. Kansalliset vaihtelut näkyvät erilaisina käsityksinä kulttuurista, kulttuurialasta sekä sen merkityksestä. Tämä on vaikuttanut siihen, miten eri maissa on suhtauduttu kulttuurialan tarpeisiin pandemian aikana sekä alan toimijoille suunnattujen erilaisten kriisiapumuotojen suunnitteluun.

Yksityisen sektorin ja kolmannen sektorin merkitys kulttuurialan resursseina vaihtelee. Luovista toimialoista on tullut yhä suurempi osa kulttuuripoliittista keskustelua. Kulttuurialan markkinasuuntautuneen osan merkitys sekä kulttuurituotannon ja -kulutuksen taloudellisten muotojen välinen rajanveto ovat olleet toistuva keskusteluaihe pandemian aikana. Kriisitukien suuntaaminen ja suunnittelu pandemian aikana herätti keskustelua esimerkiksi Suomessa, jossa musiikkialan edustajat arvostelivat valtion päätöstä olla korvaamatta toimijoiden tulonmenetyksiä ja jakaa kriisituki taiteilija-apurahoina. Yksi Norjan kulttuurisektorin mielenkiintoisista piirteistä on vapaaehtoistyöksi kutsutun toiminnan suuri määrä, mikä toki luonnehtii pohjoismaisia yhteiskuntia laajemminkin. Vuoden 2022 aikana 58 prosenttia norjalaisista oli osallistunut vapaaehtoistyöhön ja kulttuurialan vapaaehtoistyön määräksi arvioitiin vuonna 2018 yli 21 000 henkilötyövuotta.

Havainnot ja päätelmät

Kulttuuripolitiikka eri tavoin osana yhteiskuntapolitiikkaa

Useissa Pohjoismaissa on tapana yhdistää kulttuuripolitiikkaa muihin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin, mikä laajentaa kulttuuripolitiikan alaa ja tavoitteita. Pandemian aikaista kriisinhallintaa toteutettiin eri politiikkasektoreilla, erityisesti talouspolitiikan parissa, ja eri alojen suuntaviivat vaikuttivat myös kulttuurikenttään. Kulttuurialan havaittiin olevan erilaisissa vaikutussuhteissa muihin politiikan alueisiin.

Kulttuuripoliittisessa keskustelussa on merkkejä siitä, että kestävä kehitys on noussut yhä ajankohtaisemmaksi teemaksi ja sillä voi olla potentiaalia muuttaa kulttuuripoliittisia käytäntöjä. Tämä kehitys on nähtävissä myös kansainvälisesti, kuten Unescon raportissa Culture in Times of COVID-19: Resilience, Recovery and Revival.[viii] Kulttuurin kestävyys on korostunut pandemian jälkeen uusissa kriiseissä, jotka koskevat demokratiaa ja yksilöiden kykyä vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Kulttuurin kestävyyden voidaan ymmärtää sisältävän sekä kulttuurikäytäntöjä ja -oikeuksia että tietoisuuden kulttuurin merkityksestä vihreälle siirtymälle ja kulttuuripolitiikan roolista kriisivalmiudessa.

Eurooppalaisissa (Eurostat) ja Pohjoismaisissa (Nordic Statistics database) tilastoissa kulttuurialoja lähestytään harmonisoidusti ja vertailukelpoisesti. Kulttuurialojen kansalliset luokittelut kuitenkin vaihtelevat Pohjoismaissa ja itsehallintoalueilla. Tietojen tuotanto, tietojen keruu ja itse kulttuuripolitiikka määrittelevät ja kategorisoivat kulttuurialaa eri tavoin. Merkittäviä eroja on myös siinä, miten eri Pohjoismaat rajaavat varsinaisen kulttuuribudjettinsa ja mitkä muut valtion budjetin osat rahoittavat kulttuurialaa. Yksityisen sektorin ja kolmannen sektorin merkityksessä kulttuurialan resursoijina on niin ikään eroja. Lisäksi kulttuuritoiminnan epäsuorat tuet ja niiden järjestäminen hallinnon eri tasoilla vaihtelevat.

Pandemia korosti entisestään tarvetta kerätä tietoa kulttuurialasta kaikilla hallinnollisilla tasoilla. Katsauksemme osoittaa, että kaikissa maissa on tunnistettu pandemian aikana tarve lisätä tiedonkeruuta ja tiedontuotantoa sekä tarve kartoittaa suhdetta kulttuuripolitiikan ja luovien alojen välillä.

Rahoitusrakenteet ja -ratkaisut

Kaikissa Pohjoismaissa ja itsehallintoalueilla kulttuuriala on selvästi riippuvainen julkisesta tuesta. Pandemia kriisitukivälineineen korosti riippuvuutta entisestään. Samalla eri Pohjoismaiden kansantalouksissa on eroja, jotka vaikuttavat sekä julkiseen kulttuurirahoitukseen että yksityiseen kulttuurikulutukseen. Norjassa vahva julkinen talous mahdollistaa kulttuurin laajan julkisen rahoituksen. Tanskalaiset ja ruotsalaiset ovat aktiivisia kulttuurin kuluttajia ja siitä maksajia. Kulttuuripolitiikan kehityksen yhteisenä suuntana Pohjoismaissa on yhteistyön vilkastuminen julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Useissa elpymissuunnitelmissa valtion kriisitukia on pidetty osana kansallista ja alueellista kehitystä, ja luovaa alaa pidetään kasvualana. Korostamme, että tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita julkisen rahoituksen lisääntymistä tulevaisuudessa; pikemminkin se voi merkitä painopisteen siirtymistä enemmän markkinalähtöisiin ja eri sektoreiden yhteistoimintaa korostaviin rahoitusmalleihin.

Kulttuurialalle suunnatut suorat kriisituet on lakkautettu kaikissa Pohjoismaissa ja itsehallintoalueilla vuoden 2022 aikana. Tanskan kulttuuriministeri lupasi uusia kriisitukia inflaation vuoksi vuonna 2023. Suomessa EU:n vuoden 2023 elvytyssuunnitelman varat ovat käytössä myös kulttuurialalla. Kasautuvien kriisien aikaa kuvaa rahoituksen näkökulmasta, että opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi vuoden 2023 alussa avustuksia ”kansainvälisten kriisien vaikutusten lieventämiseen”, painotuksena erityisesti sota Ukrainassa.[ix]

Pandemia ei ole arvioimme mukaan merkittävästi vaikuttanut kulttuurin normaaleihin rahoitusratkaisuihin. Ruotsissa taiteilijoiden tukea on lisätty jonkin verran. Suomessa pandemia antoi lisäsyitä ohjata aiemmin kulttuuriin korvamerkityt rahapelien voitot yleiseen valtion talousarvioon sekä siirtää kansallisten laitosten rahoitus osaksi valtion budjettirahoitusta erillislainsäädännöllä. Islannissa kulttuuribudjetti on jaettu useisiin eri ministeriöihin. Tanskan kulttuuribudjetti on Suomen tapaan pitkälti sidoksissa kulttuurialan lainsäädäntöön.

Pandemia korosti kulttuuri- ja taidesektoreiden erilaisia taloudellisia tilanteita suhteessa saatavilla olevaan tukeen ja tukiin liittyviin kriteereihin. Kulttuurialat eroavat toisistaan toiminnallisesti ja taloudellisesti. Ne kulttuurialat, joilla on toisia kehittyneemmät ekosysteemit, pystyivät paremmin hyötymään erilaisista kriisiajan taloudellisista tukimuodoista. Myös kulttuurialojen erilaisten tuotanto- ja jakelumallien väliset erot korostuivat, mukaan lukien vaihtelevat mahdollisuudet hyödyntää digitalisaatiota pandemian aikana. Ne alat, jotka ovat voineet taloudellisesti hyötyä uudistuneista käytännöistä ja rakenteista, ovat suurelta osin olleet yksittäisten taiteilijoiden sijaan suurempia organisaatioita ja toimijoita.

Pandemia ei ainakaan tällä hetkellä arvioiden näytä muuttaneen pohjoismaisen kulttuuripoliittisen mallin keskeisiä kulttuuripoliittisia tavoitteita ja vakiintuneita käytäntöjä. Myöskään merkittävää vaikutusta keskeisiin poliittisiin välineisiin tai vastuunjakoon ei voida havaita. Kaksi keskeistä teemaa, jotka nousevat esiin kaikkien Pohjoismaiden kulttuuripolitiikassa, ovat toisaalta ammattitaiteilijoiden toimintaedellytykset ja toisaalta kulttuurin saatavuus ja saatavuus kaikille asukkaille. Molemmat tavoitteet kärsivät huomattavasti pandemian rajoitustoimien takia ja toisaalta molemmat näkökohdat on otettu huomioon elvytysraporteissa. Pandemia vaikutti siihen, että kulttuuripolitiikkaa on päätetty nostaa vahvemmin poliittiseen keskusteluun: Suomessa hallitus antaa eduskunnalle laajasti kulttuuria ja luovia aloja käsittelevän selonteon, ja Tanskassa kulttuuriministeri antoi parlamentille raportin tulevan kulttuuripolitiikan linjoista ensimmäistä kertaa sitten 1990-luvun.

Kulttuurialan rakenteellisten ongelmien korostuminen

Taiteilijoiden, ja myös laajemmin kulttuurialan ekosysteemin, työolot ovat olleet vakavasti koetuksella kaikilla kulttuurialoilla pandemian aikana. Erityisesti yleisösuhteeseen perustuvat toiminnot ovat kärsineet taloudellisesti, ja pandemian vaikutukset sekä tuotantoprosesseihin että yleisön paluuseen ovat edelleen merkittäviä. Vaikka taloudellisen toipumisen merkkejä on havaittavissa erityisesti suurten festivaalien ja kulttuurilaitosten osalta, epävarmuutta monien toimintojen tulevaisuuden kehityssuunnasta on edelleen paljon. Vuoden 2022 taide- ja kulttuuribarometri Suomesta osoittaa, että pandemian vaikutukset tuntuvat edelleen taiteilijoiden työssä[x].

Pandemia teki aiempaa näkyvämmäksi pohjoismaisen kulttuuripolitiikan rakenteellisia ongelmia. Kulttuurialan erilaisten toimijoiden välillä on perustavanlaatuisia eroja työoloissa, oikeudessa korvauksiin kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien kautta ja yksilöiden taloudellisessa riskinottokyvyssä kriisitilanteissa. Pandemia paljasti myös kulttuurialan työskentelyn heikkoja rakenteita ja epätasa-arvoa, jotka ovat ristiriidassa pohjoismaiseen hyvinvointimalliin nähden. Havainnollistui, kuinka kulttuuripolitiikka on kiinteässä yhteydessä muihin politiikan aloihin ja vastuisiin, kuten talous- ja veropolitiikkaan sekä työllisyys- ja työmarkkinapolitiikkaan.

Kulttuurisektorin toipuminen?

Vuoden 2023 alussa tutkimusta kirjoittaessamme emme voineet sanoa mitään lopullista kulttuurialan elpymisestä, vaikka yksittäiset tilastotiedot antoivat siitä merkkejä. Yhdenmukaistettuja ja vertailukelpoisia tilastotietoja vuodelta 2022 oli käytännössä vain vähän. Kasaantuneet kriisit ja huono taloustilanne vaikeuttivat tilannekuvan luomista. Olemme käyttäneet lähteenä myös eri sidosryhmien julkisia lausuntoja, mutta on tietenkin muistettava niiden asema ja se, että ne eivät välttämättä tarjoa täysin neutraalia näkökulmaa.

Vuoden 2023 alkuun mennessä saatavilla olleet tilastot osoittavat, että kulttuurialan työllisyys ja kulttuurin kulutus ovat toipuneet Pohjoismaissa jossain määrin, mutta paljon kysymyksiä jää edelleen avoimeksi. Tilastot näyttävät myös eroja maiden välillä toipumiskehityksen osalta esimerkiksi kulttuurialan työllisyydessä. Tutkimuksemme julkaisun jälkeen ilmestynyt tilastokatsaus kulttuurityövoiman tilanteeseen EU-alueella osoittaa, että kulttuurialan työllisyys oli vuonna 2022 Pohjoismaiden joukosta ainoastaan Suomessa vielä alle vuoden 2019 tason – muualla työllisyys oli toipunut yli pandemiaa edeltävän tason.[xi]

On huomattava, että esimerkiksi Eurostatin kulttuurialan työllisyystilastossa kyse on luovien alojen ekosysteemistä, johon kuuluvat myös ammatit, jotka eivät ole suoraan taiteellisia ammatteja. Monet näistä ammateista ovat kuitenkin kulttuurialan ekosysteemin kannalta keskeisiä. Aihe vaatisi lisätutkimusta ja keskittymistä kulttuurialojen eri alaosiin. Nykytilanteessa ei ole mahdollista saada riittävän yksityiskohtaista tietoa eri kulttuurialojen tuotantovaiheiden eroista sekä arvoketjujen vaikutuksista työmarkkinatilanteeseen.

Pandemia vaikeutti sekä taiteilijoiden ammatillista työtä että ihmisten pääsyä taidetarjonnan pariin. Tanskassa julkaistaan säännöllisesti kulttuuribarometria, joka valottaa tanskalaisten kulttuurin kulutusta ja mielialoja kulutuksen osalta. Syksyllä 2022 todettiin, ettei pandemia enää keskeisesti vaikuttanut tanskalaisten kulttuurin kulutukseen. Toisaalta syksyn 2022 mittauksessa lähes kaikkien kulttuurin alojen osalta kulttuurin kulutus oli Tanskassa palautunut pandemiaa edeltävälle tasolle. Suomessa julkaistut kyselyt osoittavat, että julkisten kulttuuripalvelujen käyttö oli elpynyt syksyllä 2022, mutta esimerkiksi elokuva- ja teatterivierailut eivät olleet täysin palanneet vuoden 2019 tasolle. Monilla suomalaisilla festivaaleilla lipunmyynti oli ennätyslukemissa kesällä 2023.

Yleisö on siis palaamassa kulttuurin pariin, mutta on myös viitteitä siitä, että esimerkiksi tietyt ikäryhmät eivät ole jatkaneet kulttuuriosallistumistaan entiseen tapaan. Lisäksi taloudellinen tilanne on saanut monet priorisoimaan kulutustottumuksiaan, mikä on puolestaan johtanut kulttuuristen käyttäytymis- ja kulutustottumusten muutoksiin. Perinteiset kulttuuriset rakenteet ja ilmaisumuodot ovat liikahtaneet, elämäntavat ovat muuttuneet ja uusia sosiaalisia toimintatapoja syntyy – kaikki nämä vaikuttavat kulttuuripolitiikan kehitykseen eri tavoin.

Jatkotutkimuksen paikkoja

Kulttuurialan työllisyyttä, kulttuurin osuutta BKT:stä sekä yritysten ja yksityisen kulutuksen kehitystä vuonna 2022 koskevat kootut ja päivitetyt tilastot tulevat saataville vuoden 2023 aikana ja myöhemmin. Tilastolliselta kannalta katsottuna voi siis olla hyödyllistä palata pandemian seurauksiin tarkemmin täsmennetyllä kysymysasettelulla ja keskitetymmällä tietoaineistolla. Aineistoa, joka voisi yksiselitteisesti osoittaa kulttuurialan yleisen elpymisen, ei kuitenkaan ole saatavilla, koska kulttuuriala on monipuolinen ja määrittyy eri maissa eri tavoin. Kulttuurialan eri osa-alueita, kuten kulttuuri-instituutioiden tai freelancereiden tilannetta, pitäisi tarkastella omissa selvityksissään tulevaisuudessa.

Jakotutkimuksen näkökulmasta eräs olennainen kysymys on digitalisaation vaikutus kulttuurin talouteen, kulttuurialaan ja kulttuuripolitiikkaan. Digitalisaation lisääntyminen ja kulttuurin pandemian aikainen etäkulutus ovat herättäneet huomiota sekä tutkimuksessa että kulttuuripolitiikassa. Digitalisaation vaikutukset konkretisoituivat pandemian aikana. Onkin tärkeää seurata, miten digitalisaation kehittyminen muuttaa kulttuurialaa. Erityisesti nuorten kulttuurin kuluttamista tulisi tarkastella uusin tavoin. On mielenkiintoista ja myös välttämätöntä tarkkailla, miten digitalisaatio vaikuttaa taiteilijoiden toimintaedellytyksiin, kulttuurin kulutuskäyttäytymiseen ja kansallisen kulttuuripolitiikan rajojen muotoutumiseen rajattomassa digitaalisessa todellisuudessa.

Viitteet:

[i] Ruotsinkielisen raportin voit lukea ja ladata koneelle täältä (sisältää englanninkielisen tiivistelmän): https://pub.norden.org/nordiskkulturfakta2023-03/ (haettu 4.9.2023).
[ii] Ks. tiedote tutkimuksesta: https://www.cupore.fi/fi/tietoa/uutiset/uusi-raportti-kulttuurisektorin-toipuminen-covid19-pandemiasta-pohjoismaissa (haettu 5.9.2023).
[iii] https://kulturanalys.se/temaomraden/kulturanalys-norden/
[iv] Ks. julkaisu ”Covid-19-pandemiens effekter på kultur­sektoren i de nordiske landene”. https://kulturanalys.se/publikation/covid-19-pandemiens-effekter-pa-kultursektoren-i-de-nordiske-landene/ (haettu 4.9.2023).
[v] Esimerkiksi Suomessa todettiin jo keväällä 2022 kansantalouden yleisellä tasolla selvinneen pandemian aikakaudesta suhteellisen hyvin verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Talous oli selvästi alkanut elpyä kriisiä edeltävälle tasolle. Kaikki pandemiaan liittyvät rajoitukset päättyivät Suomessa viimeistään 30. kesäkuuta 2022. Toisaalta talousvaikutukset ovat vain yksi osa pandemian vaikutusten tarkastelua.
[vi] Ks. COVID-19-kriisin yhteiskunnalliset vaikutukset Suomessa. Keskipitkän aikavälin arvioita. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-708-9 (haettu 5.9.2023).
[vii] Katso julkaisu: https://kulturanalys.se/publikation/cultural-policy-in-the-nordic-welfare-states/ (haettu 3.9.2023).
[viii] Ks. https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000381524 (haettu 4.9.2023).
[ix] https://okm.fi/-/erityisavustukset-kansainvalisten-kriisien-vaikutusten-lieventamiseen-taiteen-ja-kulttuurin-alalla (haettu 4.5.2023).
[x] https://www.cupore.fi/images/tiedostot/2023/cupore_barometri_2022.pdf (haettu 4.9.2023).
[xi] EUROSTAT: Culture statistics – cultural employment. https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Culture_statistics__cultural_employment#Cultural_employment_.E2.80.93_current_state_and_latest_developments    (haettu 5.9.2023).

Kuva: raportin kansikuva, valokuvaaja Ernest Protasiewicz/ Viirus

Kirjoittaja