Tieteen avoimuus ja tekijänoikeus – tutkijoiden näkemyksiä tiedejulkaisemisen kysymyksiin

Blogikirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin yliopiston Think Open -blogissa.

Tiede etenee jakamalla tietoa. Silti suuri osa tutkimusjulkaisuista on edelleen maksumuurien takana, poissa monien ulottuvilta. Juuri päättyneen tutkimushankkeemme tulosten perusteella ongelmat tieteellisten julkaisujen saatavuudessa eivät ole harvinaisia. Kaksi kolmesta kyselyymme vastanneesta tutkijasta kertoi kohdanneensa viimeisten viiden vuoden aikana ongelmia tutkimusjulkaisujen saatavuudessa. Heistä valtaosa oli kohdannut ongelmia useammin kuin kerran.

Useimmissa tapauksissa tieteelliset julkaisut ovat saatavilla tieteellisten kirjastojen tai tutkimusorganisaatioiden kautta. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että monessa tilanteessa tutkimustyö hyötyisi nykyistä paremmasta julkaisujen saatavuudesta. Ongelmat voivat korostua niin sanotuilla vapailla tutkijoilla, jotka toimivat vailla affiliaatiota tutkimusorganisaatioon. Tulostemme perusteella kaupallisten julkaisijoiden hinnoittelu näyttää joskus johtavan myös julkaisujen jakamiseen tekijänoikeuksien kannalta kyseenalaisin keinoin, esimerkiksi Sci-Hub-verkkosivuston kautta.

Avoimen julkaisemisen hyödyt tiedostetaan

Avoimesti saatavilla olevat tutkimusjulkaisut parantavat tieteen laatua tulosten ja menetelmien ollessa tasapuolisemmin kaikkien käytettävissä ja arvioitavissa. Esimerkiksi kansallisessa tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden linjauksessa asetetaan päämääräksi saada kaikki uudet tutkimusjulkaisut välittömästi saataville (Avoimen tieteen koordinaatio & Tieteellisten seurain valtuuskunta 2019). Yleisesti arvioiden tutkimusjulkaisujen avoimuus on kehittynyt linjauksen tavoitteiden mukaisesti: Avoimen tieteen ja tutkimuksen seurannan mukaan avoimesti saatavilla olevien julkaisujen osuus kaikista julkaisuista kasvoi Suomessa vuosien 2011 ja 2024 välillä 12 prosentista 77 prosenttiin. (Tiedejatutkimus.fi, n.d.).

Hankkeemme asiantuntijahaastatteluissa nousi esiin, että tutkijat ovat nyt entistä tietoisempia avoimista julkaisukanavista ja niiden suosimisen hyödyistä muun muassa julkaisujen tavoittavuudelle. Kuitenkin tutkimuksemme tulosten perusteella avoimen julkaisemisen vaatimukset tutkimusrahoittajien taholta sekä kustantajien perimät kirjoittajamaksut synnyttävät ristiriitaisia paineita tutkijoille.

Kuten eräässä hiljattain tehdyssä kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin, tekijänoikeussäännökset ja sopimusehdot voivat joissain tapauksissa olla ristiriidassa avoimen tieteen periaatteiden täysimääräisen toteutumisen kanssa (Open Data and Intellectual Property Institute ODIPI, 2025). Samasta syystä hankkeessamme tarkasteltiin Suomen tekijänoikeusjärjestelmän toimivuutta tieteellisten julkaisujen saatavuuden näkökulmasta.

Moni tutkija pitää kirjoittajamaksuja kohtuuttomina

Rahoitusmallien toimivuus on tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden kannalta ratkaisevaa. Avoimen julkaisutoiminnan lisääntyminen on nostanut esiin uudenlaisten rahoitus- ja toimintamallien tarpeen. Monet kustantajat perivät kirjoittajamaksuja, tarkoituksenaan kompensoida avoimen julkaisemisen vaikutuksia saamiinsa tilausmaksuihin. Kaiken kaikkiaan 44 prosenttia kyselymme vastaajista ilmoitti, että tulosten avoimesta julkaisemisesta oli joskus maksettu julkaisu- tai kirjoittajamaksu tiedekustantajalle. Tyypillisimmin maksusta oli huolehtinut tutkijan oma tai yhteistyökumppanin tutkimusorganisaatio (81 %). Kirjoittajamaksut koetaan tutkijoiden keskuudessa usein suuriksi: kaksi kolmannesta kyselymme vastaajista piti tiedekustantajien perimiä kirjoittajamaksuja vähintään jossain määrin kohtuuttomina (Kuvio 1).

Kuvio 1. Tutkijoiden näkemykset avoimen julkaisemisen kirjoittajamaksuihin (APC, article processing charges).

Tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden suosituksissa tutkimusrahoittajille (2021) tuodaan esiin, että avoin julkaiseminen ei välttämättä alenna julkaisutoiminnan kustannuksia, mutta muuttaa rahavirtojen kulkua, kun esimerkiksi tilausmaksujen sijaan toimintaa rahoitetaan artikkelien ja kirjojen käsittelymaksuilla. Riski avoimen julkaisemisen kustannusten kaatumisesta tutkijoiden harteille nostetaankin esiin muun muassa kansallisessa tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden linjauksessa (Avoimen tieteen koordinaatio & Tieteellisten seurain valtuuskunta, 2019, s. 4).

Julkaisujen rinnakkaistallennusoikeus ratkaisuna?

Julkaisujen rinnakkaistallentaminen varmistaa, että tutkimusjulkaisut ovat avoimesti saatavilla, vaikka alkuperäinen lehti olisi maksumuurin takana. Se mahdollistaa myös sen, että tutkimusorganisaatiot voivat pitää julkaisut ja tieteelliset artikkelit vapaasti saatavilla pitkällä aikavälillä.

Tutkimuksemme haastatteluissa tuotiin esiin, että tutkimusorganisaatioissa on panostettu avoimien julkaisuarkistojen kehittämiseen ja valmiudet rinnakkaistallentamiseen ovat jo olemassa. Toisaalta yksittäisen tutkijan neuvotteluasema on usein heikko suhteessa kaupallisiin kustannustaloihin ja vaikuttaa siltä, että tieteelliset kustantajat pitkälti määrittelevät rinnakkaistallentamisen ehdot.

Joskus kustannussopimuksen tehneistä kyselyvastaajista noin joka toinen ilmoitti, että hänelle oli viimeksi tekemässään sopimuksessa jäänyt oikeus julkaisun tai sen käsikirjoitusversion rinnakkaistallentamiseen. Heistä noin kolmannes kertoi viimeisimmän kustannussopimuksensa sisältäneen myös määrityksen rinnakkaistallentamisen julkaisuviiveelle. Toisaalta moni vastaaja ei osannut sanoa, oliko oikeus rinnakkaistallentamiseen määritelty sopimuksessa.

Lakiin kirjattu tutkijan rinnakkaistallennusoikeus voisi parantaa julkaisujen saatavuutta ja tutkijan näkökulmasta selkeyttää tutkimustulosten avointa julkaisemista. Euroopan unionin maista julkisesti rahoitetun tutkimuksen rinnakkaistallennusoikeudesta on säädetty Alankomaiden, Belgian, Bulgarian, Espanjan, Italian, Itävallan, Ranskan ja Saksan sekä Slovenian lainsäädännössä (Knowledge Rights 21, 2024; Lazarova, 2024), ja myös useissa muissa maissa asiaa on valmisteltu. Suomessa tieteellisten artikkelien rinnakkaistallennusoikeus oli esillä vuoden 2023 tekijänoikeuslain uudistusta koskeneessa valmistelussa, mutta asia ei sisältynyt lopulliseen hallituksen esitykseen.

Usea tutkimuksemme haastateltava piti rinnakkaistallennusoikeutta hyvänä ratkaisuna tieteellisten artikkelien saatavuuden parantamiseksi, joskin myös tarve yleiseurooppalaiselle ratkaisulle nostettiin esiin. Rinnakkaistallentamisen tulisi myös toimia kustannustoiminnan ohella, jotta tulonmuodostus kustannustoiminnasta mahdollistuu myös tulevaisuudessa.

Jäävätkö tutkijat yksin oikeudellisten kysymysten kanssa?

Tulostemme perusteella tutkijat kokevat melko usein tuntevansa tekijänoikeuteen liittyvät oikeutensa ja velvollisuutensa. Kuitenkin noin neljännes kyselymme vastaajista koki, että heille ei ole tarjolla riittävästi tukea ja tietoa tekijänoikeudellisten kysymysten selvittämiseen. Yli kolmannes vastaajista koki myös epäselvyyttä siitä, milloin tekijänoikeudet siirtyvät sopimusten perusteella työnantajalle, rahoittajalle tai muulle yhteistyötaholle. Tulosten perusteella tutkijat usein kokevat olevansa yksin tekijänoikeudellisia kysymyksiä selvitellessään ja saatavilla oleva tieto voidaan kokea ristiriitaiseksi.

Ratkaisuna oikeudellisen epävarmuuden vähentämiseksi voitaisiin kehittää kansallisesti koordinoituja ohjeistuksia ja keskitettyä neuvontapalvelua, jotka tavoittaisivat myös vapaat tutkijat. Tiedon ja tuen lisääminen voisi osaltaan myös parantaa tutkijoiden neuvotteluasemaa suhteessa kaupallisiin kustantajiin.

Pelkästään koulutuksella tai tietoa lisäämällä kaikkia avoimeen julkaisemiseen liittyviä ongelmia ei tietenkään ratkaista, ja monet kysymykset vaativat jatkossakin tiedeyhteisön avointa keskustelua ja laajapohjaisia ratkaisuja.

Raportti on luettavissa Cuporen verkkosivuilla.

Cuporen vuosina 2023–2025 toteuttamassa hankkeessa selvitettiin laajasti erilaisia tieteellistä tutkimusta toteutettaessa esiin nousevia tekijänoikeudellisia kysymyksiä. Yksi tutkimuksen keskeinen painopiste oli avoimeen julkaisemiseen liittyvät ajankohtaiset teemat. Tutkimushanke oli osa Cuporen jatkuvaa Suomen tekijänoikeusjärjestelmän arviointia, jonka tavoitteena on lisätä tekijänoikeusjärjestelmän läpinäkyvyyttä ja tietoa tekijänoikeusjärjestelmästä, sekä tarjota tietoa päätöksenteon tueksi.

Blogiartikkelin lähteet:

• Avoimen tieteen ja tutkimuksen koordinaatio, Aaltonen, M., Edgren-Henrichson, N., Jaakkola, M., Kaakinen, L., Kaiponen, P., Korhonen, K., Kulkki, K., Laakso, M., Lamberg, J., Lattu, A., Nygren, P., Syrjämäki, S., Varkemaa, J., & Vilen, T. (2021). Tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden suositus tutkimusrahoittajille (Vastuullisen tieteen julkaisusarja 1/2021). Tieteellisten seurain valtuuskunta & Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta.
• Avoimen tieteen koordinaatio, & Tieteellisten seurain valtuuskunta (2019). Tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus – Tutkimusyhteisön kansallinen linjaus ja toimenpideohjelma 2020–2025 (1): Lehti- ja konferenssiartikkeleiden avoimen saatavuuden osalinjaus (2. painos; Vastuullisen tieteen julkaisusarja 1:2019). Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta & Tieteellisten seurain valtuuskunta.
• Kautio, T., Karttunen, S., Lefever, N. & Sokka, S. (2025). Tieteellisen tutkimuksen tekijänoikeuskysymykset: Tasapainottelua saatavuuden, suojan ja vastuun välillä. Cuporen verkkojulkaisuja 85. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore.
• Knowledge Rights 21 (2024). KR21 position statement on secondary publishing rights: Legislation for a secondary publishing right in Europe. Knowledge Rights 21.
• Lazarova, A. (2024, 9. helmikuuta). Introducing a zero-embargo secondary publication right in Bulgaria. Kluwer Copyright Blog.
• Open Data and Intellectual Property Institute ODIPI, Bogataj Jančič, M., De Angelis, D., Katulić, T., Bauer, M., & Pipan, L. (2025). Barriers and Enablers for Open Science in Copyright Law. Zenodo.
• Tiedejatutkimus.fi (n.d.). Avoimen tieteen ja tutkimuksen seuranta. Julkaisut.