Monikulttuurisuus ja kulttuuripolitiikka Pohjois-Euroopassa

Selvityksessä analysoidaan monikulttuurisuuslinjauksia Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Alankomaissa sekä verrataan Suomea näihin maihin. Erityisenä huomion kohteena ovat kansallisen kulttuuripolitiikan toimet yhteiskunnan etnisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden huomioimiseksi taide- ja kulttuurielämässä.

Kaikissa maissa konkreettiset toimet ovat jääneet kauas tavoitteista, mutta kuilu teorian ja käytännön välillä näyttäytyy selvimpänä Suomessa ja Ruotsissa sekä Alankomaissa sen monikulttuurisella kaudella. Erityisesti vakiintuneiden taide- ja kulttuurilaitosten saaminen mukaan yhteiskunnan muuttumisen huomioimiseen on osoittautunut hankalaksi.

Suomea ja Ruotsia voidaan pitää multikulturalistisina maina. Monikulttuurisuuteen suhtaudutaan myönteisesti ja julkisella vallalla on velvollisuus tukea kielen ja kulttuurin sekä etnisen ja/tai kulttuurisen identiteetin säilymistä. Alankomaat oli niin ikään multikulturalistinen valtio, mutta vuosituhannen vaihteessa se kääntyi selvästi nationalistisempaan ja erityisesti maahanmuuttajia sulauttavaan suuntaan. Assimilaatiopolitiikkaa on puolestaan koko ajan noudatettu Tanskassa ja se jatkuu yhä. Sen sijaan Norja on viime aikoina lähestynyt Suomen ja Ruotsin suhtautumistapaa ja toimintamalleja.

Kulttuuripolitiikka on reagoinut yhteiskuntien muutokseen hitaasti kaikissa maissa. Osittain tämä johtuu siitä, ettei tälle alueelle ole kohdistunut samalla tavalla välittömiä paineita kuin esimerkiksi työllisyys- tai asuntopolitiikkaan. Toisaalta taide- ja kulttuurisektorilla ilmenee myös erilaisia pidäkkeitä, jotka vaikeuttavat tai hidastavat toimiin ryhtymistä. Nämä pidäkkeet liittyvät etenkin taiteen autonomian vahvaan korostamiseen, käsitykseen laatuperusteisen arvioinnin ehdottomasta ensisijaisuudesta, ajatukseen yleismaailmallisesta esteettisestä viitekehyksestä sekä näkemykseen luovuuden yksilölähtöisyydestä.