Kulttuuripolitiikka tarvitsee tietoa ja investointeja
Kulttuuripolitiikan tila 2025-raportin ja sitä seuranneen keskustelun vahva vastaanotto osoittaa, että riippumattomalle tutkimustiedolle on Suomessa selkeä tarve.
Ensimmäinen Kulttuuripolitiikan tila -tapahtuma tavoitti yli 600 toimijaa kulttuurialalta, julkishallinnosta, tutkimuksesta ja politiikasta. Kiinnostus kertoo siitä, että kulttuuripolitiikan kehitystä halutaan ymmärtää kokonaisuutena – ei vain yksittäisten päätösten tai rahoitusratkaisujen kautta.
Kulttuurista puhutaan Suomessa edelleen liian usein kustannuksena. Tämä näkökulma on ongelmallinen aikana, jolloin yhteiskunta etsii ratkaisuja hyvinvointikriisiin, alueiden eriytymiseen, demokratian haasteisiin ja talouden uudistumiseen. Juuri näihin kysymyksiin kulttuuri voi tarjota merkittävän osan vastauksista. Siksi kulttuurin rahoitusta olisi syytä tarkastella investointina eikä pelkkänä menoeränä.
Investoinneille asetetaan tavoitteita, niiden vaikutuksia seurataan ja niiden tuottoja arvioidaan pitkällä aikavälillä. Sama ajattelutapa tulisi ulottaa myös kulttuuripolitiikkaan. Jos kulttuuri nähdään osana yhteiskunnan kestävyyttä, osaamispohjaa ja kilpailukykyä, sen rahoituksen jatkuva heikentäminen ei ole säästöä vaan tulevaisuuden mahdollisuuksien kaventamista.
Samalla tarvitsemme nykyistä vahvempaa kykyä arvioida kulttuuripolitiikan vaikutuksia. Julkisessa keskustelussa esitetään usein vahvoja näkemyksiä kulttuurin merkityksestä, mutta harvemmin kysytään, millaiseen tietoon päätökset perustuvat. Tässä kulttuuripolitiikan tutkimuksella on keskeinen rooli.
Päätöksentekijät tarvitsevat luotettavaa tietoa esimerkiksi kulttuurin rahoituksesta, osallistumisen muutoksista, taiteilijoiden toimeentulosta, kulttuuripalveluiden saavutettavuudesta sekä kulttuurin yhteiskunnallisista vaikutuksista. Ilman tutkimusta ei voida arvioida, toimivatko politiikkatoimet tarkoitetulla tavalla tai millaisia seurauksia niillä on pitkällä aikavälillä – puhumattakaan politiikkatoimien uudistamisesta ja niiden ennakkovaikutusten arvioinnista.
Paradoksaalisesti juuri silloin, kun kulttuuripolitiikan toimintaympäristö muuttuu nopeasti, tutkimuksen resurssit ovat monin tavoin niukentuneet. Tämä kehitys on huolestuttava. Kun tietopohja rapautuu, myös päätöksenteon laatu heikkenee.
Monissa Euroopan maissa kulttuuripolitiikan kehitystä seurataan systemaattisesti ja pitkäjänteisesti. Suomessa vastaavia rakenteita on hajanaisesti ja usein määräaikaisen hankerahoituksen varassa. Kulttuuripolitiikan tilan seurannasta tulisi muodostaa pysyvä osa kansallista tietoinfrastruktuuria. Tämä edellyttää myös pitkäjänteisiä investointeja tutkimukseen.
Kulttuuripolitiikan tutkimus ei ole vain kulttuurisektorin oma asia. Se on osa demokraattisen yhteiskunnan tiedontuotantoa. Tutkimus auttaa tunnistamaan yhteiskunnallisia muutoksia, arvioimaan politiikkatoimien vaikutuksia ja rakentamaan ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin. Siksi kulttuuripolitiikan tutkimuksen rahoitus tulisi nähdä osana Suomen tutkimus-, innovaatio- ja sivistyspolitiikkaa.
Seuraavien vuosien keskeinen kysymys on, halutaanko Suomessa tehdä kulttuuripolitiikkaa tiedon vai oletusten varassa. Jos kulttuuri todella nähdään tärkeänä osana yhteiskuntaa, sen on näyttävä sekä päätöksissä että resursseissa.
Tarvitsemme investointeja kulttuuriin. Yhtä lailla tarvitsemme investointeja riippumattomaan kulttuuripolitiikan tutkimukseen, joka tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi ja auttaa rakentamaan pitkäjänteistä näkemystä kulttuurin tulevaisuudesta.
Kulttuuripolitiikan tulevaisuus ratkaistaan siinä, kuinka hyvin onnistumme yhdistämään tavoitteet, resurssit ja tutkimukseen perustuvan tiedon. Tämä on investointi, jonka tuotto näkyy yhteiskunnassa pitkälle tulevaisuuteen.
Kuva: Unsplash / Natalia Blauth
