Strategisten kysymysten äärellä

Tutkimuskeskuksen arkea ja aikaa rytmittävät monet hankkeet. Hankkeilla on oma dramaturgiansa: alkumäärittely, väliraportti ja loppuraportin deadline. Kliimaksi on se, kun tutkimus kirkastuu määräaikojen puristuksessa ja kiinnittyy tähän hetkeen. Vaikka kyllä parhaassa tutkimushankkeessa on (tai pitäisi olla) myös tilaa hitaalle pohdinnalle, intuitiolle ja rivien väliin kirjoittamiselle.

Nytkin Cuporessa on alkamassa ja päättymässä hyviä, mielenkiintoisia tutkimushankkeita – kiitos partnereille, kiitos informanteille, kiitos tulevallekin yleisölle, että olette olemassa. Uutta tiedontuotantoa on hankkeistettu ja tiimiytetty – toivottavasti osaamme tutkimuksesta toiseen säilyttää kykymme oppia menneistä. Hanke-elämä tuntuu välillä liian kiivastahtiselta ja lyhytjänteiseltä, ja välillä voi olla vaikea muistaa aiemmin kerättyjä opetuksia.

Milloin oikein on lupa tehdä pitkäjänteistä työtä? Tekiköhän äitini myös pätkätyötä hankkeesta toiseen, vai saimmeko me hankkeet, projektit ja projektirahoituksen kiemurat EU:n myötä? Miten pitkä on pitkä jänne kulttuuripolitiikassa ja sen tutkimuksessa? Kuinka pian joku asia tulee taputelluksi, käsitellyksi ja tutkituksi?

Kulttuuritoimittaja Matti Rinteen mainiossa muistelmateoksessa[1] kirjoittaja muistelee kulttuuri- ja opetusministeri Marjatta Väänäsen kireää säästöpolitiikkaa vuosina 1972–1977, ja kuinka tämä politiikka vaati kulttuuri- ja taide-elämän vastatoimia. Taiteilijajärjestöt ryhmittyivät yhteen Taiteen puolesta -kampanjaan ja esittivät tutun kuuloiset tavoitteet: ”… taiteen tekemisen edellytykset on turvattava, kulttuuripalveluiden on oltava kaikkien tavoitettavissa ja kulttuurilaitosten rahoitus on saatava vakaalle pohjalle, Veikkauksen tuottojen epävarmuudesta valtion budjettirahoituksen piiriin.”

Aika monta samanlaista kampanjaa on järjestetty kulttuurin ja taiteen rahoituksen tueksi. Tämä pistää ajattelemaan, että mekin tutkimme ilmiötä, joka ei ole mikään lyhyt tutkimuskeikka. Kulttuuri, luova työ ja siitä kumpuavat hyvän elämän edellytykset ovat peruskysymyksiä. Ne vaativat samaa pitkäjänteistä ja jatkuvaa tiedon kerryttämistä kuin elämän ja sivistyksen ylläpito, kulttuurisen kestävän kehityksen edellytysten ja tulevaisuuden ymmärtäminen.

Aivan sopivasti Cuporen uudessa strategiassa vuodelle 2025 visioidaan: ”…Cuporen tutkimustoiminnassa tarkastellaan kulttuuri- ja taidepolitiikkaa laaja-alaisesti ja monitieteisesti. Huomioimme aktiivisesti toimintaympäristön muutoksia ja sisällytämme ajankohtaisia teemoja tutkimusohjelmaamme. Tutkimustoimintamme on järjestäytynyt keskeisten tutkimusteemojen mukaisesti ja se perustuu pitkäjänteiseen tutkimustiedon keruuseen.”

Laaja-alaisuus ja pitkäjänteisyys, tiedon kasautuminen, hyödyntäminen ja toisiltamme oppiminen – siinäpä ohjenuoraa tuleville vuosille. Onnea meille kaikille.

[1] Matti Rinne (2019) Kulttuuritoimittaja. Kurkistus elettyyn. Into Kustannus Oy. Painettu Tallinnassa 2019. Lainaus sivulta 151.

Kuva: freestocks.org/ Unsplash