Tutkimus kokosi yhteen tietoa ulkomaalaistaustaisista taiteilijoista Suomessa
Ulkomaalaistaustaisia taiteilijoita koskevaa tietoa on saatavilla eri tietolähteissä, mutta lähteiden keskinäinen erilaisuus hankaloittaa kokonaiskuvan muodostamista. Kulttuuripolitiikan tietolähteet ja aineistot tunnistavat ylipäänsä heikosti väestön moninaisuuden, todetaan tuoreessa raportissa.
Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen ensimmäisessä Moninaisuusraportissa tarkastellaan ulkomaalaistaustaisia taiteilijoita ja heidän tilannettaan Suomessa. Samalla rakennetaan aihepiirin seurantaan soveltuvaa kehikkoa.
Raportti pohjautuu olemassa oleviin, säännöllisesti tuotettaviin tietolähteisiin ja aineistonkeruisiin. Tarkastelluista lähteistä löytyi periaatteessa runsaasti ulkomaalaistaustaisia taiteilijoita koskevia tietoja, mutta käsitteiden määrittelyssä ja tiedonkeruumenetelmissä on suurta vaihtelua. Siksi eri lähteistä peräisin olevat tiedot poikkeavat toisistaan ja voivat olla jopa keskenään ristiriitaisia. Eri lähteistä saatuja tietoja hyödynnettäessä tulisikin ottaa huomioon, kuinka ne on tuotettu.
Olemassa olevien lähteiden perusteella ulkomaalaistaustaisten taiteilijoiden määrä Suomessa vaihtelee 700:n ja 4000:n välillä. Taiteilijana Suomessa -rekisteritutkimuksesta ilmenee, että ulkomaalaistaustaiset taiteilijat (runsaat 700 henkilöä) ovat korkeasti koulutettuja ja he ovat keskittyneet Uudenmaan alueelle ja erityisesti Helsinkiin vieläkin vahvemmin kuin taiteilijakunta keskimäärin. Vaikka apurahansaajien osuus oli ulkomaalaistaustaisten keskuudessa selkeästi korkeampi kuin suomalaistaustaisilla, käytettävissä olevat nettotulot jäivät heillä mediaaniltaan paljon matalammiksi.
Raportissa hyödynnetyistä kyselyaineistoista ja etenkin niihin sisältyvistä avovastauksista syntyy käsitys, että ulkomaalaistaustaisilla on tavallista suurempia ongelmia työtilaisuuksien ja apurahojen saamisessa Suomessa. Aineistoista nousee esiin muun muassa kieleen, etniseen taustaan ja sukupuoleen sekä näiden yhdistelmiin perustuvaa poissulkemista ja syrjintää. Verkostoihin pääsy edistää taidealoilla niin työllistymistä kuin apurahojen saamista.
Raportin perusteella kulttuuripolitiikan tietopohja tunnistaa heikosti moninaisuuden. Myös tutkimuksessa käytetyt käsitteet voivat olla problemaattisia ja niiden taustoja ja seurauksia on syytä pohtia tarkoin.
”Väestön moninaistumisen tulisi näkyä vähemmistötaustan sisällyttämisenä tutkimusasetelmiin ja tutkimusnäkökulmien laajentamisena”, erikoistutkija Sari Karttunen toteaa.
“Syntyperä jää alan yleisissä tiedonkeruissa kysymättä, eikä sitä nosteta esiin kulttuuritilastoissakaan, vaikka esimerkiksi Tilastokeskuksen aineistovarannoista se olisi periaatteessa saatavilla. Ulkomaalaistaustaisen väestön kasvaessa meidän kulttuuripolitiikan tutkijoiden olisi tartuttava tähän epäkohtaan.”, Karttunen jatkaa.
Moninaisuusraportti laadittiin Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporessa opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta. Toimeksiannon taustalla on ministeriön asettaman Kulttuuripolitiikka, maahanmuuttajat ja kulttuurisen moninaisuuden edistäminen -työryhmän (2021) raportissa mainittu ehdotus moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta luotaavasta barometrista. Raportti toteuttaa opetus- ja kulttuuriministeriön toimenpideohjelmaa moninaisuuden edistämiseksi taiteen ja kulttuurin alalla (2023).
Raportti on luettavissa Cuporen verkkosivuilla PDF-muodossa:
Lisätiedot:
erikoistutkija Sari Karttunen, sari.karttunen@cupore.fi, puh. 050 327 1414
Lue lisää Cuporen tutkimuksesta Moninaisuus taiteen ja kulttuurin alalla.
Valokuva: Daniel Malpica