Suomen kulttuuripolitiikan historia

Cupore rahoitti Suomen kulttuuripolitiikan historiaa selvittävää tutkimushanketta vuosina 2004-2010. Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella professori Anita Kankaan johdolla.

Hankkeen tavoitteena oli selvittää, miten valtiosta ja kunnista tuli kulttuurin ja taiteen rahoittajia sekä kulttuuripalvelujen tuottajia Suomessa sekä millaisia kulttuuripoliittisia toimenpiteitä kehitettiin ja miten ne perusteltiin. Tutkimus kattoi ajanjakson 1800-luvun jälkipuoliskolta 1970-luvulle. Hallinnon eriytymiskehitykseen nojautuen opetus, tiede ja tutkimus rajattiin tutkimuksessa kulttuuripolitiikan alan ulkopuolelle.

Hankkeessa analysoitiin järjestäytyneen taide- ja kulttuurielämän juuria sekä kansallisen kulttuurin sisältöjä ja määrittelyvaltaa. Millaisia erilaisia näkökantoja aikalaiset tuottivat suomalaisuudesta ja kansallisvaltiosta ja mistä nämä näkemykset nousivat? Millaiset näkemykset vaikuttivat kulttuuripoliittisten toimien (taiteen tuki, musiikki- ja teatteritoiminnan institutionaaliset käytännöt) taustalla ja miten suomalainen kulttuuripolitiikan malli vakiintui. Taidejärjestöjen näkökulma sekä vallankäytön ja siihen liittyvien poliittisten ja ideologisten taustojen käsittely olivat tutkimuksen keskiössä.

Tutkimuksen alkuperäislähteitä olivat yhdistysten pöytäkirjat, lehdet ja kannanotot sekä julkisten (kunnat ja valtio) organisaatioiden pöytäkirjat, kertomukset, muistiot ja virallisjulkaisut.

Tutkimushanketta ohjasi ryhmä, jonka puheenjohtajana toimi ministeri Kalevi Kivistö. Ohjausryhmän jäseniä olivat kulttuuriasiainneuvos Liisa-Maria Hakala-Zilliacus, neuvotteleva virkamies Risto Kivelä sekä johtaja Paula Tuomikoski opetusministeriöstä, sosiologian professori Risto Alapuro Helsingin yliopistosta sekä yleisen historian professori Seppo Zetterberg ja kulttuuripolitiikan professori Anita Kangas Jyväskylän yliopistosta.

Tutkimushankeen tulokset on julkaistu Cuporen julkaisusarjassa.