Kulttuuri hyvinvointina vai hyväntekeväisyytenä?

Pohjoismaiden kulttuuripolitiikka on 1900-luvun alusta lähtien rakentunut yhteiskunnallisen hyvinvointivaltion mallin varaan. Suomen kulttuuripolitiikassa tämä on ollut yhä selvemmin ilmaistu periaate 1960-luvulta lähtien. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että kulttuuri on kiinteä osa yhteistä elämää, ja että kaikilla on oikeus omiin kulttuurisiin ilmaisuihinsa sekä yhdenvertainen pääsy laadukkaisiin kulttuurielämyksiin. Lisäksi on pidetty tärkeänä, että maassa on ammattitaiteilijoiden joukko, jolla on mahdollisuus uudistaa taiteen eri ilmaisumuotoja osana yhteiskunnan kehitystä. (Kulturanalys Norden, 2018; NMR, 2022; Kangas, 1999)

Näiden periaatteiden perusteella on voitu oikeuttaa kulttuuritoiminnan rakenteiden ja jatkuvuuden kustantaminen yhteisillä verovaroilla. Siksi jokaisessa suomalaisessa kunnassa on tarjolla muun muassa kirjastoja, lasten kulttuuritoimintaa sekä mahdollisuuksia yhdistystoimintaan eri kulttuurialoilla. (Cupore, 2024) Valtion budjetista noin 0,7 % on kohdennettu tukina ja määrärahoina kulttuuriperinnölle, taidelaitoksille, vapaalle kulttuurikentälle, lastenkulttuurille sekä ammattitaiteilijoille. (Cupore, 2022)

Viime aikoina on kuitenkin havaittavissa selkeitä merkkejä siitä, että kulttuuripolitiikkaa ei enää nähdä osana hyvinvointivaltion perustaa, vaan sen painopiste on liukumassa kohti niin sanottua hyväntekeväisyysyhteiskuntaa. Tämä tarkoittaa, että kulttuuria ei enää pidetä olennaisena kokemusten ja tiedon lähteenä – siis yhteiskunnallisena peruskysymyksenä ja oikeutena – vaan se nähdään ylimääräisenä viihteenä, joka kaupallistuu ja josta jokainen vastaa itse.

Monilla tahoilla on esitetty, että ”rikkaiden” tulisi kantaa vastuunsa ja lisätä lahjoituksia kulttuurille, ja että valtion tehtävä on helpottaa verotuksellisesti näitä lahjoituksia. (Svenska Yle 14.11.; HBL 25.11.; HS 18.11.)

Tämä kehitys johtaa pitkällä aikavälillä siihen, että vain taloudellisesti hyväosaisilla on mahdollisuus osallistua taiteen, kirjallisuuden, musiikin, esittävän taiteen ja kulttuuriperinnön tuottamiseen ja kuluttamiseen. Kaiken, kulttuurilaitoksista yhdistystoimintaan, ylläpitäminen jää riippuvaiseksi yksityisistä varoista ja siitä, mitä varakkaammat yksilöt pitävät tärkeänä ja kiinnostavana.

Keskustelussa julkisen kulttuuribudjetin leikkauksista on nimenomaisesti kyseenalaistettu, onko kyse taloudesta vai ideologiasta. (HS 10.11.) Kulttuuribudjettiin kohdistuvat suhteellisen suuret leikkaukset tuleville vuosille voivat saada ennakoimattomia seurauksia. (saksetseis.fi) Jo ennestään taloudellisesti heikko yhteiskunnallinen sektori kärsii suhteellisen pieneltä näyttävästä summasta enemmän kuin muut sektorit.

Keväällä 2025 hallitus käsittelee puoliväliriihensä, ja koko maa valmistautuu tuleviin kunnallis- ja aluevaaleihin. Samanaikaisesti eduskunnan odotetaan käsittelevän ajankohtaista kulttuuripoliittista selontekoa, joka luo perustan parlamentaarikkojen hyväksymälle kulttuurin poliittiselle suunnalle seuraaville vuosikymmenille. (okm.fi, 28.11.)

Nykyinen hallitus on toimintansa kautta tehnyt selväksi, että kulttuuri on osa politiikkaa ja että politiikka on myös ilmentymä kulttuurin kehityksestä. Tämä tekee yhteiskunnallisesta keskustelusta erittäin mielenkiintoisen kulttuuripoliittisen tutkimuksen näkökulmasta.

Lähteet:

Kulturpolitisk styrning. Ansvarsfördelning och reformer inom de nordiska ländernas kulturpolitik under 2000-talet. Nordisk kulturfakta. Kulturanalys Norden, 2018. https://kulturanalys.se/publikation/kulturpolitisk-styrning/

Cultural policy in the Nordic welfare states: aims and functions of public funding for culture. Nordisk kulturfakta 2022:01. Nordiska ministerrådet, 2022. https://kulturanalys.se/publikation/cultural-policy-in-the-nordic-welfare-states/

Kangas, A., Virkki, J. & Virkkunen, J. (1999). Kulttuuripolitiikan uudet vaatteet. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Jyväskylän yliopisto.

Ruusuvirta, M., Renko, V., & Nokela, S. (2024) Peruspalvelujen arviointi 2023: kuntien kulttuuritoiminta. Katsaus. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. https://www.cupore.fi/uutishuone/ppa-raportointi/

Jakonen, O., Sokka, S. & Leppänen, A. (2022). Valtion rahoitus kulttuurille. Cuporen tietovihko 5. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. https://www.cupore.fi/julkaisut/valtion-rahoitus-kulttuurille/

Jägerhorn, J. (14.11.2024) Pengarna ökar men ankdammen krymper – Kulturfondens första strategi anpassar Svenskfinland till en ny verklighet. Svenska Yle. https://yle.fi/a/7-10067306

Nilsson, R. (25.11.2024) Fem tips för regeringen – så kan den rycka ut för att stödja civilsamhället. Hufvudstadsbladet. https://www.hbl.fi/2024-11-25/fem-tips-for-regeringen-sa-kan-den-rycka-ut-for-att-stodja-civilsamhallet/

Sirén, V. (18.11.2024) Tunnettu luonnonsuojelija pelasti teatterifestivaalin yksityislahjoituksella – ”Ei näin tärkeä asia saa olla kymppitonneista kiinni”. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/taide/art-2000010830254.html

Suutari, V. & Suosalo, M. (10.11.2024) Hallitus murjoo kulttuurikenttää ennennäkemättömällä tavalla. Lukijan mielipide. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010819975.html

Sakset seis! (haettu 28.11.2024) https://www.saksetseis.fi/

Kulttuuripoliittinen selonteko: Kulttuuri vahvana ja yhdistävänä voimana kestävän, elinvoimaisen ja inhimillisemmän tulevaisuuden rakentamisessa. Tiedote 28.11.2024. Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://okm.fi/-/kulttuuri-vahvana-ja-yhdistavana-voimana-kestavan-elinvoimaisen-ja-inhimillisemman-tulevaisuuden-rakentamisessa

Uutisvirran kuva: Naantalin musiikkijuhlat, kuvaaja Esko Keski-Oja.