Luovien alojen kasvu vaatii poliittista uskallusta

Orpon hallitusohjelmaan on kirjattu, että ”hallitus toteuttaa poikkihallinnollisen luovien alojen kasvustrategian”.¹ Toteutus alkoi viime vuoden lopulla, kun työrukkaseksi nimettiin jäsenmäärältään laaja luovan talouden neuvottelukunta. Sen tavoitteena on ”edistää luovan talouden liiketoiminnan kasvua ja kansainvälistymistä sekä varmistaa elinkeinoelämän ja julkisen sektorin (erit. ministeriöt) pitkäjänteinen yhteistoiminta luovan talouden strategisesta suunnittelusta politiikkatoimien toimeenpanoon.”.²  

Poikkihallinnollisuutta neuvottelukunnassa kuvastaa TEM:n ja OKM:n jakama koordinaatiovastuu. Toivottavasti poikkihallinnollisuutta löytyy valtioneuvoston sisältä laajemminkin kuin kahden ministeriön väliltä. Ja toivottavasti poikkihallinnollisuus vihdoin alkaisi toimia myös ministeriöiden sisällä, niiden eri osastojen välillä. Osastot ovat taso, jolla konkreettisia toimia tehdään, mutta ne eivät vielä toimi poikkihallinnollisesti. Esimerkiksi TEM:n valmistelema valtioneuvoston selonteko teollisuuspolitiikasta ei sisällä minkäänlaista näkymää kulttuuriin tai luoviin aloihin kasvavina teollisuuden aloina.³ Kulttuurisisällöt kuitenkin ymmärretään kansainvälisesti teollisuuden osaksi vaikkapa käsitteissä CCI (Cultural and Creative Industries) tai CCIS (Cultural and Creative Industries and Sector) sekä niiden ohjausta ja seurantaa helpottamaan luoduissa tilastointikehikoissa.⁴ Näihin ja muihin luovien alojen edistämisen hallinnollisiin kysymyksiin perehdyimme huhtikuussa julkaistussa työpaperissamme Luovat alat kulttuuri-, elinkeino- ja innovaatiopolitiikassa.⁵ 

Työpaperissa viittaamme myös toimenpiteisiin, joita Etelä-Koreassa on tehty maan luovan talouden kasvattamiseksi. Aiheesta ilmestyi viime vuonna UNCTAD:n raportti⁶, jonka perusteella Etelä-Koreassa aloitti toimintansa lakiin kirjattu ”sisältöteollisuuden edistämiskomitea” (The Content Industry Promotion Committee) vuonna 2011. Komitean puheenjohtaja on pääministeri, ja sen jäsenistössä on edustus yhdestätoista eri ministeriöstä. Näihin toimiin verrattuna suomalaiset toimenpiteet ovat pienimuotoisia, ja niistä puuttuu korkean profiilin poliittinen sitoutuminen. Etelä-Koreassa kehityksen taustalla vaikuttaa presidentin linjaus vuodelta 1997, kun Kim Dae Jung teki ”rohkean päätöksen nostaa tulevaisuuden avaintekijöiksi informaatioteknologian rinnalle kulttuurin ja luovat alat”, kuten Anne Brunila on kirjoittanut.⁷

On kiinnostavaa, että Etelä-Koreassa ei puhuta luovista aloista, vaan sisältöteollisuudesta ja kulttuurisisällöistä. Etelä-Koreassa jo liki 20 vuotta toiminut ”rahastojen rahastokin” on nimetty kulttuurisisältöjen tuotantorahastoksi (fund of funds, virallisesti Cultural Content Production Fund). Sen ideana on fasilitoida kulttuurisisältöihin perustuvalle elinkeinotoiminnalle rahoitusta. Rahasto on kiihdyttänyt investointeja. Olennainen osa sen toimintaa on tukea start-up-vaiheessa olevia pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joilla on vaikeuksia saada muuten rahoitusta. Koreassa on lisäksi kohdennettu erilaisten rahoitusohjelmien kautta tukea suunnitelmallisesti arvoketjun eri vaiheissa tapahtuvaan toimintaan; T&K-vaiheen lisäksi on tuettu tuotantoa, markkinointia ja myös lakipalveluja, etenkin tekijänoikeusasioissa. Samalla on tehty huolellista taustatyötä yleisöpohjien kartoittamiseksi ja kontaktipintojen luomiseksi. Anne Brunilan mukaan toimet ovat tuottaneet Korean talouteen merkittävän piristysruiskeen, jonka mittakaava on kasvanut vuoden 2004 1,9 miljardista dollarista 12,3 miljardiin vuonna 2019.⁷ Ja kasvu on jatkunut: Korean aallon (Hallyu) seurannan asiantuntija Natalia Grincheva kertoo sen yleisöpohjaksi vuonna 2024 yli 225 000 000 ihmistä ja viennin arvoksi yli 14 miljardia dollaria.⁸ Löytyykö Suomesta poliittista uskallusta tavoitella vastaavaa kehitystä? 

1. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165042/Paaministeri-Petteri-Orpon-hallituksen-ohjelma-20062023.pdf, s. 92[↩]
2. https://tem.fi/hanke?tunnus=TEM084:00/2024[↩]
3. https://www.cupore.fi/uutishuone/cuporen-lausunto-valtioneuvoston-selontekoon-teollisuuspolitiikasta/[↩]
4. Ks. https://uis.unesco.org/sites/default/files/documents/Draft_2025_UNESCO_FCS_Part_I.pdf ja https://unctad.org/system/files/official-document/ditctsce2024d1_en.pdf[↩]
5. https://www.cupore.fi/julkaisut/luovi/[↩]
6. https://unctad.org/system/files/official-document/ditctsce2023d3_en.pdf[↩]
7. https://manttavilppula.fi/wp-content/uploads/2024/07/Elinvoimaa_Kulttuurista_Pamfletti_26_6_24.pdf[↩][↩]
8. https://www.youtube.com/watch?v=RPAyvDceSKo[↩]