Kulttuurihyvinvointi sote-myllerryksen jälkeisessä ajassa

Cuporessa on tutkittu kulttuurihyvinvointitoiminnan edellytyksiä vuodesta 2019 saakka useissa hankkeissa. Kulttuurihyvinvointitoiminnalla tarkoitetaan sitä, että kulttuuri- ja taidetoiminnalla tavoitellaan yksilön tai yhteisöjen hyvinvoinnin edistämistä. Sillä on myös yleisemmästä kulttuuri- ja taidetoiminnasta poiketen selkeä ja julkilausuttu hyvinvointitavoite tai -palvelulupaus.¹

Hyvinvointialueisiin siirtyminen tarkoitti suurta myllerrystä monille kulttuurihyvinvoinnin parissa toimiville tahoille, muun muassa sote-sektorilla toimiville hyvinvointikoordinaattoreille, kulttuurihyvinvoinnin parissa toimiville taide- ja kulttuurialan järjestöille ja myös yksittäisille taiteilijoille. Tuorein, kesäkuussa 2025 julkaistu raporttimme käsittelee kulttuurihyvinvointitoiminnan edellytyksiä hyvinvointialueilla sote-sektorin murroskohdan jälkeisessä ajassa.²

Jo Cuporen aiemmissa julkaisuissa³ on tuotu esille, että kulttuurihyvinvointitoiminnan verkostomaiseen toimintatapaan perustuva yhteistyö on kärsinyt muutostilanteessa. Monet olemassa olleet yhteydet taide- ja kulttuurialan yhdistysten, kuntien kulttuurihallinnon ja sote-sektorin välillä ovat rikkoutuneet perustettaessa täysin uusia organisaatioita ja ihmisten työnkuvien kadotessa tai muuttuessa.

Rahoitusta leimaa epävarmuus

Kulttuurihyvinvointitoimintaa vaivaa krooninen perusrahoituksen puute, jota muutostilanne ei ole ymmärrettävästi edistänyt. Tuoreen raporttimme mukaan kulttuurihyvinvointitoiminnan rahoitusnäkymät ovat hyvin epävarmat. Yhdenkään hyvinvointialueen edustaja ei kyselyssämme nähnyt resurssien lisääntyvän, kolmannes ei osannut vastata kysymykseen ja noin joka neljäs näki toimintaan kohdistuvan seuraavan kahden vuoden sisällä leikkauksia.

Epävarmuuden lisäksi rahoitus on sirpaleista. Hyvinvointialueilla tapahtuva kulttuurihyvinvointitoiminta rahoitetaan paljolti kaupunkien ja kuntien sekä taide- ja kulttuurihallinnon tukimuodoilla sekä jossain määrin sote-sektorin rahoituksella, vaikkakaan hyvinvointialueiden omarahoituksen merkitystä ei nähdä kovin merkittävänä.

Koordinoitu tieto puuttuu

Toiminnan kehittämisen kannalta ongelmallista on, että kukaan tai mikään taho ei tiedä riittävästi kulttuurihyvinvointitoiminnan toteuttamisesta ja rahavirroista koko hyvinvointialueiden tasolla, eikä asioita mitata riittävästi. Hyvinvointialueiden kulttuurihyvinvointiin kohdennetusta rahoituksesta on tällä hetkellä vaikea saada kokonaisvaltaista tietoa. Kattavaa rahoitettujen tai tilattujen kulttuurihyvinvointipalveluiden vaikutusarviointia ei tehdä yhdelläkään hyvinvointialueella. Vain viidellä alueella seurattiin edes jossain määrin koordinoidusti kulttuurihyvinvointitoiminnan rahoitusta.

Kulttuuripoliittisessa keskustelussa törmätään lähes aina kulttuurin itseisarvon ja hyötyjen osoittamisen väliseen tasapainoiluun. Kulttuurihyvinvointitoiminta on jo lähtökohtaisesti kallellaan terveyshyötyjen tuottamisen suuntaan ja näiden hyötyjen esille saaminen edellyttää taide- ja kulttuuritoiminnalta korkeaa laatua. Silti kulttuurihyvinvointitoiminnan resurssien turvaamiseksi sote-sektorilla täytyy yhä paremmin kyetä osoittamaan taide- ja kulttuuriperusteisen toiminnan hyöty potilaille. Hyvinvointialueilla tulisikin jatkossa koordinoida kulttuurihyvinvointitoimintaa ja sitä koskevaa tiedontuotantoa nykyistä tehokkaammin. Näin voitaisiin vaikuttaa aktiivisesti kulttuurihyvinvointia koskevaan päätöksentekoon hyvinvointialueiden hallinnossa ja tuoda esille usein näkymättömäksi jäävää kulttuurihyvinvoinnin parissa tehtävää työtä.

1. Kippo, S., Koivisto, T-A., Mäki-Opas, T., Lehikoinen, K., Lehtimäki, A-V., Lavikainen, P., Turtiainen, M. & Martikainen, J. (2023). Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellinen arviointi: Arviointimenetelmien jatkokehitystarpeet Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:26. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-361-6[↩]
2. Ruokolainen, O. & Kautio, T. (2025). Kulttuurihyvinvointialueet? Kulttuurihyvinvointitoiminnan tavoitteet, organisointi ja rahoitus hyvinvointialueilla. Cuporen verkkojulkaisuja 84. https://www.cupore.fi/julkaisut/kulttuurihyvinvointialueet/[↩]
3. Jakonen, O. & Ruokolainen, O. (2024). Juurtuiko mikään? Hallitusohjelman 2015 kulttuurin kärkihankkeen seuranta. Cuporen työpapereita 23. https://www.cupore.fi/julkaisut/juurtuiko-mikaan/; Ruokolainen, O., Jakonen, O., Oksanen-Särelä, K., Lahtinen, E. (2023). Kohti kestäviä ratkaisuja? Ikäihmisten kulttuurihyvinvointi ja taiteilijoiden toimintaedellytykset. Cuporen verkkojulkaisuja 76. https://www.cupore.fi/julkaisut/kohti-kestavia-ratkaisuja/; Ruokolainen, O., Jakonen, O. & Lahtinen, E. (2023). Kohti kulttuurihyvinvointialueita – Tilannekuva taiteilijoiden toimintaedellytyksistä. Cuporen tietokortteja 11. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. https://www.cupore.fi/julkaisut/kohti-kulttuurihyvinvointialueita-tilannekuva-taiteilijoiden-toimintaedellytyksista/[↩]